Elämä pyörii tällä hetkellä aikalailla muissa asioissa, kuin koirissa. Helsinkiin muutto lähestyy, mutta nyt on onneksi kämppä saatu! Vielä on paljon tehtävää ennen muuttoa, joten paljon ei ehdi lepäillä laakereillaan. Koirien suhteen elämä on ollut perusarkea. Ässän kuntoa tarkkaillaan ja Femman kanssa treenaillaan automatkustusta ja hihnakävelyä.
Helsinkiin muuton myötä olen pohtinut kovasti Ässän olinpaikkaa tulevaisuudessa. Sen kunnolle tekee selvästi hyvää kulkea mahdollisimman paljon metsässä vapaana, mikä ei nyt ole toteutunut juurikaan meidän tehdessä lähinnä hihnalenkkejä kaduilla ja puistoissa. Fleksi on paikkaillut tätä puutetta, vaikka välillä ärsyttääkin sen vekottimen kanssa pelaaminen kahden koiran kanssa. Hihnassa kulkiessaan homma menee ikävän helposti peitsaamiseksi, mikä ei tee hyvää sitten ollenkaan. Ässä saakin mennä ainakin muuttomme alkuajoiksi asustamaan äidilleni ja nauttimaan metsälenkkien mahdollisuuksista. Katsotaan miten tilanne siitä kehittyy.
Metsälenkkeilyä ollaan korvattu useasti uinnilla. Ässähän onkin keksinyt, että ei välillä suostu lenkkeilemään kuin järvelle päin. "Jossen pääse rannalle, niin en lenkkeile". Monesti se saakin tahtonsa läpi, sillä noille koiville uiminen ja rannalla hengaus tekee varmasti parempaa kuin pelkät hihnalenkit.
Pääsipä Ässä minun koulutusvuoroni jälkeen höntsäilemään koiratanssiakin. Eli käytännössä syömään, tekemään paikkamakuuta, pari pujottelua ja kiertämään esinettä. Tyyppi ihan leiskui päästessään pujottelemaan, kuin ennen vanhaan. Tuli niin hyvä mieli meidän pikkutreeneistä. Mun pieni superkoira.
Femman automatkustus on ottanut ikävästi takapakkia. Vissiin sitä on tullut edettyä taas liian nopeasti, vaikka se juuri on se pahin virhe, mitä voi tehdä. Rennosti Femma pystyy matkustamaan viiden minuutin matkoja, sitten alkaa jännitys. Eräänä päivänä vähän testailin ja ajeltiin 15 min lenkki sekä pieni pätkä motaria. Matkan pidentyessä se ei enää mene paniikkiin, mikä on työvoitto sekin. Se ei kuitenkaan suostu syömään, läähättää ja on levottoman oloinen. Moottoritien pätkä herätti ensimmäiset paniikin oireet, eli kovat moottoritiemäiset kiihdytykset ja ajonopeus ovat aivan kamalia. Ongelmaksi on myös muodostunut ennen lenkkiä tehtävät autoharjoitukset, sillä silloin likka kerää helposti kierroksia odottaessaan pääsyä jonnekkin kivaan paikkaan. Kierrosten noustessa jännitys tulee pintaan paaaljon herkemmin. Hankalaa.
Eteneminen harjoituksissa on nyt pohdinnan alla, joten pidetään vähän breikkiä koko hommasta. Muuton yhteydessä jätän auton ainakin aluksi Tampereelle ja Helsingissä tullaan kulkemaan pääasiassa julkisilla, joten pitää miettiä harjoituksia siltäkin kantilta uusiksi.
"Mun uus lempilelu!"
Vaikka auto-ongelma rajoittaakin elämää, ollaan silti vähän aktivoiduttu muun treenaamisen saralla. Hihnalenkkeily on mennyt taas hirveesti eteenpäin mun tsempattuani ja Femmalla on sen myötä selvästi sytyttänyt. Lisäksi sain meille pujottelukepit lainaan takapihalle, joten nyt voidaan tehotreeniä niitä ennen muuttoa, jee! Myös kontaktien kotiopetus on mennyt eteenpäin.
Toko on myös salakavalasti valikoitumassa meidän ohjelmistoon. Sitä on helppo treenata missä vaan, joten ei tarvitse lähteä autoilemaan. Työn alla on sivulletulo sekä paikkamakuun alkeet. Ensiviikon keskiviikkona mennään ihmettelemään Tappien tokon alkeiskurssille.
Kovasti toivoisin, että pk-seudullakin päästäisiin jonnekkin treenaamaan edes jotain. Ehkä sekin ajallaan sutviutuu, ainakin bussilla on siellä mahdollista päästä jonnekkin järkeviin paikkoihin, joten autottomuus ei katkaise kaikkia treeniaikeita. Olen ihan pihalla siellä olevista treenimahdollisuuksista, mutta selvitystyöt ovat käynnissä. Agilitypaikan saaminen talveksi lienee ainakin lähes mahdotonta, mutta yrittänyttä ei laiteta.
