Femma yksvee!

Onnea ihana yksvee pikku-saukko! Synttäreitä ei erikoisemmin arjen keskellä juhlittu, mutta sai Femma juhlansa kunniaksi uuden lelun. Koska täytteetön pehmolelu on toiminut Femmalla parhaiten (ja edellinen alkaa olla jo aika risa), hankin sille edullisesti kokeiluun pullon sisältävän lelun. Kauaa ei kestänyt, ennenkuin Femma oli repinyt pullon lelun sisältä ja tuhonnut sen, mutta ympäröivä turkis on jaksanut viihdyttää sen jälkeenkin. Se ei tosin ole niin kiva kuin edellinen, koska ei sisällä vinkua. Pääsääntöisesti meillä lelut ovat jemmassa leikkihetkiä varten, mutta pitää pikku-spanielilla olla edes yksi tarjolla oleva röykytyksen kohde. 

Kuva nyt ei ole paras mahdollinen (kannattaisi katsoa asetukset oikein, ennenkuin heittää kameran kuvaajalle), mutta tässä uunituore kuva meidän yksivee Femmasta! Painoa oli viimeisimmän punnituksen mukaan 10,6 kg.

Synttärilelu ja Femma, vielä on lelun pullo tallessa.

Mitäs voisin kertoa yksivuotiaastani nyt, kun yhteistä elettyä arkeakin alkaa olla takana?  Nimensä (Speck Line Ihan mahoton) se on lunastanut lyhyen elämänsä aikana useasti. Mutta useammin perään saa laittaa lisänimen - Ihan mahottoman Ihana. 

- Femma on pieni ja suloinen koira sekä kovin kiltti. Siinä on kuitenkin mahdottomasti energiaa ja tekemisenmeininkiä, mikä voi aiheuttaa joskus kummallisuuksia ympäröivän maailman ja Annen kenkien kanssa. 

- Se on kuitenkin järkevöitynyt kovasti lyhyen elämänsä aikana

- Vaikka on silti edelleen ihan höntti pieni spanieli.

- Ja naurattaa hömpötyksillään päivittäin.

- Lähtökohtaisesti se rakastaa kaikkia.

- Femma rakastaa halailla erityisesti lähimpiä ihmisiä - se siis asettaa päänsä ihmisen kaulalle ollen ylettömän söpö.

- Sen katse meidän tehdessä jotain yhdessä on jotain ihan parasta

- Sen kanssa tekeminen on jotain ihan parasta

- Sen elämän asenne lyhyesti olisi: Elämä on ihanaa ja se eletään täysillä!

Vaikka joissain arjen asioissa on ollut tekemistä, on se taas vastavuoroisesti joissain ollut kovin helppo. Koirien ohituksissa ei ole ikinä ollut ongelmaa, vaikka Ässäkin on ollut monesti lenkeillä mukana näyttämässä kipeinä päivinään huutavaa esimerkkiä. Se on myös ihanan sosiaalisuutensa ja mukautuvaisuutensa takia ollut helppo ottaa mukaan moneen paikkaan. Ominaisuus, jota osaa arvostaa, kun on ensin Ässän koira-ongelmien kanssa vääntänyt pari vuotta.

 Osaa se ottaa lunkistikin. Vasemmalla Tappien kokouksessa ja oikealla kotona agitreenien jälkeen.

Olen aivan mahdottoman iloinen, että sain tämän pienen vatussin meille asumaan. Aika näyttää, mitä kuluvat yhteiset vuodet tuovat tullessaan!

ps. pakko vielä loppuun laittaa Ässä-kuulumisia. Pissanäytteestä ei löytynyt mitään, joten perjantaina menemme lääkäriin. Sen jälkeen toivottavasti ollaan viisaampia.

Vielä ei mitään uutta

Joulun aikaan Ässä oli aika iloinen itsensä. Se tosin sai täyttä annosta kipulääkettä sekä nautti maksimissaan 20-30 min lenkeistä. Joulun jälkeen kipulääke alkoi vetelemään viimeisiään, joten puolitin annoksen. Tämäkin sujui vielä ihan hyvin, äreyttä ei tullut ainakaan merkittävästi tai äkkinäisesti lisää. Tosin ainahan nuo kivut tuntuvat hiipien tulevan elämään, jolloin niiden vaikutuksia on vaikeampi huomata. Kipulääkkeen loppuessa Ässä meni kuitenkin mahdottomaksi: lenkkeily ei maittanut ei sitten ollenkaan ja ulkona huudeltiin ihan kaikelle. Ihmisille se ei varsinaisesti rähise, mutta alkaa huutelemaan jokaiselle, ihan kuin pelkkä läsnäolokin ketuttaisi ihmisistä niin kovasti pitävää Ässää. Ilman kipulääkettä eläminen ei siis tule kuuloonkaan, onneksi tätä kului vain pari päivää ennen lääkärikäyntiä ja uuden satsin saamista. Ja samalla tutkittiin taas oikein urakalla.

Käytiin taas samalla tutulla Eläinystäväsi lääkärillä ja samalla lääkärillä, joka Ässän polvetkin leikkasi. Tarkoitus oli ottaa selkä- ja lonkkakuvat, josko sieltä saisi jotain uutta Ässän kivut selvittävää tietoa. Kuvat otettiin virallisena, kun hintakin oli lähes sama.

Ensin kuitenkin käpälöitiin taas koko koira läpi. Ihanaa oli kuulla, että polvet ovat edelleen napakat ja hyvin paikoillaan. Hauikset taas tietysti kipeät, kun Ässä kulkee niin etupainoisesti takapäätään varjellen. Myös takaselkä ja lantio todettiin sekä liikkeessä, että paikallaan olevan voimakkaasti koukistuneessa asennossa. Lääkäri kokeili jopa suoristaa Ässän asentoa, mutta se ei onnistunut.

Seuraavaksi röntgenkuviin, mistä ei löytynyt sitten kuitenkaan mitään ihmeempää! Kuvia ei ole nyt laittaa näytille, koska unohdin ne pyytää. Ohessa suoraan lääkäripapereista kopsattuna:

"..selästä ei löydy oireita selittäviä muutoksia. Ristiluun ensimmäisen nikaman keskiharjanne erottuu puuttellisesti, muuten rakenteessa ei ole huomauttamista. Lonkkanivelissä erottuu nivelrikkomuutoksia ja käsin tunnustellessa melko voimakas löysyys. Vaikka nivelen rakenne on periaatteessa kohtalainen, löysyys selittää nivelrikon kehittymistä. Lonkkien löydökset huomioidenkin Ässän takajalkojen/takapään kipu on pitkittynyttä ja voimakasta"

Lääkäri kävi kuvat kanssani huolella läpi selittäen yksityiskohtia, mikä oli tosi mukavaa. Oli hurjaa nähdä, miten paljon reisiluun päät olivat kuluneet joistain kohdista nivelrikon takia. :( Ässästä otettiin myös yksi lonkkakuva rasitettuna, missä näkyy kuinka toinen reisiluun pää on pulpahtanut lonkkamaljasta ulos. Aika inhaa.

Kuten lääkärin kirjoittaman tekstin lopusta voi lukea, Ässän kivun määrä on löydöksistä huolimatta ihmeellisen kova. Siksi nyt alettiin epäillä muita mahdollisia kivun selittäviä tekijöitä. Tässä kohtaa mieleen juolahti Ässää pari vuotta sitten vaivanneet virtsakiteet (struviittikiteet). Lääkäri komppasi, että se voisi selittää hyvin takapään kipua ja kylmän sään aiheuttamaa oiretta. Ässähän on nyt syksyn syönyt ruuaksi vähän sitä sun tätä nappulaa, koska Femmalle on tullut ostettua milloin mitäkin. Viimeksikin kiteet tulivat nappulan vaihdoksen yhteydessä..

Vein perjantaina pissanäytteen, joten alkuviikosta pitäisi kuulua jotain uutisia. Toivon kovasti, että Ässän kivuille olisi näinkin helposti hoidettavissa oleva syy, jonka pitäisi sopivalla nappulalla tai raakaruokinnalla pysyä kurissa. Jos pissanäytteestä ei löydy mitään, tutkitaan seuraavaksi verinäytteestä moniniveltulehdusvasta-aineet (reuma, Borrelia, tuma-vasta-aineet). Niitäkin voi ilmeisesti hoitaa, mutta ei taideta yhtä helpolla päästä kuitenkaan.

Nyt kipulääkkeen saatuaan Ässän elämä taas hymyilee. Tänään käytiin aamulenkillä metsässä, jossa Ässä pienen vapaana-olonsa aikana hepuloi onnessaan. Kovasti toivon ongelmaksi "vaan" virtsakiteitä ja että kivuista päästäisiin vihdoin eroon! Ässä olisi niin ansainnut kivuttoman arjen pitkine metsälenkkeineen ja hömpötyksineen.

Ässä pari vuotta sitten Salon jäillä hömpöttelemässä

Pehmeä paluu arkeen

Töihin taas, ei jaksattais..

Ihanan pitkän loman jälkeen koitti vihdoin paluu arkeen. Eilen illalla tuli huokailtua tylsää töihinpaluuta ja ankeaa aikaista herätystä, mutta aika kivuttomastihan se meni. Koirat pitivät huolta heräämisestä ja yllättävän kirpseä pakkasaamu iski viimeisetkin unet silmistä. Ja juuri kun ajelin Ässän takkuturkin matalaksi, se ei näyttänyt aamupissillä kovin tyytyväiseltä karvattoman mahansa kanssa..

Työpäivä meni mukavan joutuisasti, mutta päivän suurin piristys koitti töistä päästyä: ulkonahan oli vielä valoisaa! Työmatka on lyhyt ja kun menee ajoissa töihin pääsee myös ajoissa kotiin, joten iltapäivälenkille ehdittiin vielä valonrippeiden loistaessa taivaalla. Olen löytänyt kivan oikopolun talojen lomitse lähimetsään, jonne nappasin äkkiä molemmat kutaleet mukaan. Ässä pääsi, koska jaksaa ja Femma pääsi, koska on nykyään aina vaan entistä kivemmin käyttäytyvä kaveri metsälenkeillä. Ihana kaksikko.

Paras koirakaksikko ikinä, mun Robin ja Batman (tai kotoisammin Vatipää ja Pässi).

Tehtiin oikea hyvän mielen puolituntinen käpsyttely, jossa Ässäkin pääsi hyvän näkyvyyden salliessa vähän "rellestämään" hajujen ja Femman perässä. Muuten sitä ei uskalla pitää vapaana vastaantulijoiden varalta, sillä kipujen myötä se lähtee helposti huutelemaan hävyttömyyksiä muille koirille. Femma on onneksi siinä suhteessa eri maata ja nytkin se pysyi kivasti mukana, näkösällä ja kuulolla. Metsän nopeasti pimetessä kuljin lopulta vaan Ässän perässä, kun itse en erottanut polkuja lumesta. Femmahan ei polulla paljon kulje, koska sillä on niin kiire vetää kieli poskella ympäriinsä.

 

"Miten niin kieli poskella.."

 "En tajuu"

"Eikun nyt kieli keskellä suuta vaan ja kotiin"

Lenkillä sitä taas nähtiin, miten vanha lonkkavaivainenkin voi olla hyvin pätevä ja pelastaa emännän eksymiseltä. Ässä on oppinut kuin huomaamatta uuden "käskyn" eli "mennäänkö kotiin". Sitä olen ahkerasti kysellyt Ässältä sen kipeydyttyä, jolloin aina kysymyksen kuullessaan kääntyy kotiin päin, jos on saanut lenkistä tarpeekseen. Nyt olin hämärässä ja uudessa paikassa hieman hukassa, joten kysyin Ässältä tietä. Ja sehän otti välittömästi määrätietoisen suunnan kotia kohden. Jatkossa on siis ainakin yksi navigointi-keino lisää, jos Ässä-kompassin saa lenkille mukaan!

Hyvän mielen lenkin jälkeen oli loppupäivänkin fiilis katossa, kun käytiin Femman kanssa vielä oma loppulenkki Ässän lepuuttaessa jalkojaan kotona. Tämä on sitä arkea parhaimmillaan.

Joululomailua ja uudenvuoden rakettipommitus

Joulu tuli ja meni perinteisesti kotikotona. Koirilla oli vaihteeksi hauskaa, kun rapsuttelijoita ja lenkittäjiä oli tavallista enemmän ja saivatpa nekin vähän maistiaisia jouluruuasta. Tämä oli Femman ensimmäinen joulu ja odotusten vastaisesti se oli niiin kilttiä tyttöä, eikä ollut lainkaan kiinnostunut joulukuusesta, koristeista tai lahjojen availusta. Toista se oli Ässän ensimmäisenä jouluna, vähän väliä sai olla nyppimässä kuusen koristeita sen suusta pöhelön kannellessa niitä ylpeänä ympäri asuntoa. Taisi fiksu pieni likka tietää, että vain kiltit koirat saavat lahjoja.

Ässän vointi tuntui paranevan huimasti Saloreissun aikana ja se nautti useana päivänä vapaana metsässä kuljeskelusta, vaikka lenkit eivät pitkiä olleetkaan. Tällä hetkellä se on puolitetulla kipulääkityksellä ja jaksaa hyvin 20 min lenkkejä, jos sää on kohtuullinen (ei ole luistinrataa pihalla tai sada räntää/vettä).

Joululomaan kuului myös kovemmista pakkasista huolimatta lenkkeily ja kavereitakin saatiin. Paimenet tosin innostuivat porukalla paimentamaan Femmaa, kunnes ne saatiin houkuteltua perinteisten keppileikkien pariin. Femma tuntui tarkenevat ihan hyvin vähän kovemmassakin pakkasessa, kun piti vapaanaollessaan niin kovaa vauhtia yllä. Hihnalenkeille laitoin sille suosiolla loimen. Maisemat ainakin olivat varsin kelvolliset auringon paistaessa ja pakkasen paukkuessa..

Tällaiselta se Femman meno yleensä vapaanaollessa näyttää, paljon ei pysähdellä.

Uudesta vuodestakin selviydyttiin kunnialla. Tämä oli Femman eka uusivuosi, joten halusin hyvissä ajoin kotiin ennen raketteja. Hyvin ehdittiin ja ensimmäisten paukkujen ajan koirat vain söivät onnessaan luita ja lopun aikaa nukkuivat (taino Femma yritti tulla meidän kanssa taas saunomaan). Ässä on perinteisesti ollut täydellisen välinpitämätön rakettien suhteen, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Erinomainen malli Femmalle siis. Femma ottikin hyvin lunkisti rakettien pamaukset, kunnes keskiyöllä joku pamautteli ihan tuossa takapihan vieressä jotain tosi isoja pommeja. Valot vaan välkkyivät verhoista huolimatta sisälle ja meteli oli aika kova. Sitä sen piti kommentoida (jos joku räjäyttäis vaikka meidän takapihan?!), mutta sen jälkeen jatkoi onneksi luunsa natustamista eikä välittänyt enää lopuista raketeista. Myöhemmin pihalla käydessään kuului vielä jotain vaimeita pamauksia ja niille ei kumpikaan korvaansa lotkauttanut. Ihanaa, ettei kumpikaan pelkää.

Onnen ja yrityksen vuosi

Tavaksi on muodostunut kuluneen vuoden muistelu kuvien kera. Tavoitteitakin tuli asetettua Ässän kohdalle, mutta kulunut vuosi on mennyt harrastusten sijaan lähinnä terveyttä parannellessa. Tavoite pennun kotiutumisesta toteutui ja oikein kiva ja täyspäinen koira Femmasta näyttää kasvavan. Mitä siis tapahtuikaan viimevuonna?

Tammikuu

- Lenkkeiltiin paljon kavereiden kanssa

- Ässä oli kuitenkin myös usein kipeän ja lenkkeilyhaluttoman oloinen

- Ässä joutui ensimmäiseen röntgeniin, jossa tsekattiin polvet nivelrikottomiksi

- Femma syntyi

Helmikuu

- Ässä kävi ortopedilla, jossa sillä todettiin alkava lonkan nivelrikko ja leikkausta vaativat löysät polvet.

- 14.2 Ässän oikea polvi leikattiin

- Toipuminen sujui onneksi hyvin ja Ässä oli myös mukanamme hiihtolomalla

- Käytiin katsomassa meille tulevaa pentua, jolloin jo täysin rakastuin Femmaan..

Maaliskuu

- Femma kotiutui!

- Alkoi arjen opettelu kaikilla, nukkumista tuli ikävä..

- Koirien yhteiselo lähti alun ällötyksen jälkeen hyvin käyntiin, ja Ässäkin alkoi sietää pentua

- Ässän kuntoutus turhautti, mutta eteni kaikesta huolimatta

 Huhtikuu

 

- Ässän kuntoutus otti takapakkia, kipulääkkeen vähennys ei onnistunut

- Toisen polven leikkausta aikaistettiin, vasen polvi leikattiin 29.4

- Femma näki ahkerasti pentukavereita, kävi koiratanssi- ja agilitykisoissa, askarteli ja harjoitteli muita elämän taitoja

- Ässä ja Femma leikkivät ensimmäistä kertaa

Toukokuu

 

- Ässän leikkaus sujui hyvin

- Kuntoutus ei ollut niin sujuvaa, mutta eteni kuitenkin

- Femman kanssa käytiin saalisviettikurssilla sekä hömpsöteltiin tokotreeneissä

- Femma opetteli uimaan ja ulkoili paljon

Kesäkuu

- Femma oli ensimmäistä kertaa hoidossa kasvattajalla noin viikon verran

- Oltiin pentuetapaamisessa

- Kavereille tuli pentuja, Femma tutustui Kide-bortsuun ja Jinna-valkkariin

- Lintu-into heräsi kunnolla

- Ässän vointi junnaa paikallaan, 2kk leikkauksesta se edelleenkään ei juuri kykene lenkkeilemään

- Epäillään välilevyongelmia, käydään fyssarilla sekä hoidetaan ja jumpataan ahkerasti

 Heinäkuu

 

- Femma kokeilee ihmisjälkeä sekä käy mejä-kurssin

- Pulikoi paljon sekä näkee kavereita

- Minä ihmettelen pentuni suurta lintuintoa sekä miellyttämisenhalua (mikä kombinaatio!)

- Femma lenkkeilee paljon liina perässään, jälkeenpäin ajateltuna hyötyä ei tainnut pahemmin olla

- Femma 6kk

- Mökkeillään, jolloin Ässäkin pääsee pulikoimaan ja vähän "rellestämään"

- Ässä on vanhemmillani hoidossa ja tuntuu voivan kohtalaisen hyvin

Elokuu

- Ässä palaa hoidosta ja on huonossa kunnossa

- Polvet ovat parantuneet, mutta ongelmat senkuin jatkuvat - aletaan pohtia ongelman syytä: välilevyongelmat, lonkat?

- Oma mielialani käy pohjamudissa Ässän jatkuvien ongelmien takia

- Ässä saa kuitenkin luvan vihdoinkin lenkkeillä vapaana!

- Koirat ovat varmaankin ensimmäistä kertaa oikeasti vapaana yhdessä

- Femma nauttii kesän viimeisistä lämmöistä uiden kavereiden kanssa

- Femman kanssa aloitellaan agility

- Metsässä ulkoilu aiheuttaa mietteitä Femman kanssa

Syyskuu

- Ässä käy taas ortopedilla, oireiden perusteella epäillään pääsyylliseksi lonkkien nivelrikon aiheuttamaa kipua -> aloitetaan kuukausittaiset cartrophen-pistokset

- Oma mieliala on toiveikkaampi, ehkä se taas tästä

- Ässä lähtee vanhemmille hoitoon käyden vielä mökkeilemässä

- Muutetaan kerrostalosta rivariin

- Femma aloittaa viikottaiset koiratanssitreenit 

Lokakuu

- Käydään Femman kanssa Utsjoella

- Femma käy koirauimalassa

- Femman kanssa yhteisymmärrys tuntuu parantuvan

- Ässä tulee kotiin, ulkoillaan jopa tunnin mittaisia lenkkejä ilman kipulääkettä!

- Ässä kuitenkin tuntuu vanhemmalta ja kömpelöltä

Marraskuu

- Femman kanssa aksailu on huippua!

- Ässä voi kuun alussa hyvin

- Femma kävi kasvattajalla trimmissä ja moikkaamassa paria siskoa

- Käydään Femman kanssa impulssikurssilla, josta saadaan ihan hyviä oivalluksia lintuhommiin

- Loppukuusta Ässä tarvitsee taas kipulääkettä

Joulukuu

- Ässän lenkkeily max 20-10 minuuttia ja kipulääkettä täydellä teholla

- Salossa joululomalla tuntuu kuitenkin taas piristyvän

- Femmalle kasataan koiratanssiohjelma

- Yhteisymmärrys metsässä kasvaa Femman kanssa päivä päivältä, nyt menee jo ihan kivasti

Sellainen vuosi meillä siis takana, onnittelut sille joka jaksoi lukea. Kooste vuodesta on aina ihana tehdä, siinä jotenkin näkee taas uudessa valossa tapahtuneet asiat ja osaa laittaa niitä uusiin (oikeampiin?) mittasuhteisiin. Tämä on varmasti varsin hyödyllistä ainakin Ässän sairastelujen kannalta. Seuraavalle vuodelle en haluaisikaan asettaa enää tavoitteita, vaan mielummin toiveita.

Toivon, että molemmat koira olisivat mahdollisimman terveitä. Toivon, että Ässä voisi uutena vuonna ulkoilla viimevuotta enemmän sekä nauttia elämästään. Toivon myös, että saan pitää sen luonani ensivuodenkin.

Toivon, että Femman kanssa jatkettaisiin harrastuksia samalla kivalla meiningillä, mikä meillä nyt on ollut. Toivon, että edistyttäisiin ja päästäisiin ehkä koiratanssikisoihin ja sekä mejäkokeisiin. Toivon, että kehittyisin Femmalle paremmaksi ohjaajaksi. Lisäksi toivon oppivani lisää spanieleilla metstyksestä sekä parantamaan meidän yhteistyötä ja hallintaa myös metsässä.

Onnellista ja tervettä uuttavuotta 2015 kaikille!