sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kummallista valoa


Lauantaina tehtiin metsälenkki mäykkytrion ja kummallisen valoilmiön säestämänä. Kamerakin pääsi ulkoilemaan, mutta kuvia ehdin ottamaan vain sen parikymmentä ennen akun sammumista. Tyypillistä tuuria, eihän tämä tainnutkaan olla kuin ensimmäinen aurinkoinen lenkki marraskuussa. Ässä joutui jäämään lenkiltä pois, sillä se on edelleen ollut kipeän ja lenkkeilyhaluttoman oloinen. Nyt se on pari kertaa rähähtänytkin Femmalle, mutta lenkittömyys on saanut sen taas hyväntuulisemmaksi. Ja minä kun ajattelin kevyen liikunnan tekevän hyvää, mutta ilmeisesti meidän köpöttely ei ollutkaan tarpeeksi kevyttä..



Kohti aurinkoa!

Femman lenkkeilyä voi kyllä harvoin kutsua kevyeksi

Femmakin pääsi nauttimaan vapauden riemusta. Ainakin parin vapaanaolo-kokeilun jälkeen se on nyt kuitenkin pysynyt hihnalenkeilläkin ihan järkevänä, eli vapaanalenkkeily ei ole saanut unohtamaan hihnalenkkeilyssä opittuja taitoja. Ilmeisesti sitä järkeä siis on hieman tullut päähän ja harjoutuksistakin on ollut apua. Edelleen tempo ja into hihnalenkeillä on kova, mutta järki pysyy pääsääntöisesti päässä (paitsi jos näkee liian läheltä rusakon!) ja kontaktin ottaminen ja namien syönti onnistuu. Aika ihanaa! Myös vapaana ollessa kuulo on parantunut ja luoksetulo toimii. Tietystikkään en vielä uskalla kovinkaan vaikeissa tilanteissa luoksetuloa käyttää (hyvä haju, pitkä välimatka) ilman syytä, mutta esimerkiksi tänään erästä metsässä kulkenutta ihmistä ei ollut mikään tarve mennä katsomaan luoksetulon huudettuani. Femmalla metsäreissuilla homma menee myös selkeästi niin, että eka puolikas painetaan täysillä ties missä ja kutsujen kuuleminen on vaikeampaa, mutta pahimpien höyryjen laannuttua tullaan itse tarjoamaan kontaktia, pysytään lähempänä ja reagoidaan herkemmin ihmisen toimiin ja liikkeisiin.

Fiksu neiti kuolat pitkin naamaa ja valmiina lähtöön

 Mila ihmettelee risujen hajuja

Vielä saa metsälenkkeily kuitenkin pysyä harvinaisempana herkkuna ja keskitytään hihnalenkkeilyyn. Tämä hallintahomma tuntuu menevän kausittain - välillä helpompaa ja sitten voikin tulla joku hetkellinen takapakki. Paino sanalla hetkellinen, sillä suunta kuitenkin (toivottavasti) kohti parempaa hallintaa. Nyt ainakin näyttää taas hyvältä.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lonkkia kolottaa




Kauan Ässä pärjäsikin ilman kipulääkettä, mutta nyt on taas tarvinnut turvautua kivunlievitykseen. Aluksi huomasin siinä lenkeillä haluttomuutta ja köpöttävää liikkumista, mutta silloin venytykset vielä sujuivat hyvin ja selkäkin oli ihan ok. Lonkkien suunnalta löytyi kipeitä kohtia, joita hieroskelin. Tässä vaiheessa olisi varmaan pitänyt jo heittää kipulääke kehiin ja lyhentää lenkit, mutta kokeilemallahan sitä vasta oppii. Jatkettiin siis lenkkejä normaalisti ja Ässän kulkeminen meni entistä huonommaksi ja haluttomaksi. Siinä vaiheessa, kun se alkoi lenkillä huudella ihmisille (tämä kaikki siis tapahtui muutamien päivien sisällä, en sentään viikkoa odotellut ja ihmetellyt) laitoin sen kipulääkekuurille. Normaalisti Ässän kipeytymisen on nähnyt ärtyneisyytenä Femmaa kohtaan, mutta nyt sellaista ei näkynyt, minkä takia varmaan en heti kipulääkettä aloittanutkaan. On tainnut pikkulikan arvo nousta Ässän silmissä..

Kipulääkkeen saatuaan muuttui Ässän kulku taas iloisemmaksi ja ne pistivät Femman kanssa lenkin jälkeen leikitkin takapihalla pystyyn (nyt juoksu kesti jo useita minuutteja eikä Femma häiriintynyt Ässän mölinöistä). Kerran yritin kipulääkettä lopettaa, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen. Vielä siis mennään lääkkeen, lyhyempien ja rauhallisten lenkkien ja ahkeran hieronnan ja venyttelyn voimin. Lonkan alueelta löytyy ne kipeimmät alueet. Kovasti epäilen taas kurjalla säällä olevan osuutta asiaan, kylmä ja märkä tuuli kun menee suoraan luihin ja ytimiin.

Femma sen sijaan on ollut perus onnellinen ja iloinen itsensä. Onni on, että sillä ei ainakaan vielä ole mitään terveysongelmia! Nyt se on ollut pari päivää kivan kuulolla lenkeillä, oikein itse hakee kontaktia. Sunnuntaina käytiin aksailemassa ja torstaina koiratanssimassa ja on se kyllä niin pätevä pieni pentu. Halliin mennessä se kuuntelee välillä puolikasta sanaakin, hakee aktiivisesti kontaktia ja keskittyy hyvin vain meidän tekemiseen leikkien innolla ja suorittaen tunteella. Tätä kun saisi hallin ulkopuolellekin arjen hallintaan, niin ei voisi enempää enää toivoa. Harrastukset tuokin meillä kivaa vastapainoa arkeen, silloin aina muistaa miten taitava tyyppi se onkaan.



lauantai 22. marraskuuta 2014

Impulsiivisen koiran kurssi


Olen aiemmin jo pariinkin otteeseen maininnut olevani Femman kanssa impulssikurssilla. Kyseessä siis on Jirka Vierimaan Impulssikurssi, Tappien kautta järkätty. Kokonaisuutena sanoisin, että hyödyllinen kurssi tällaisen impulsiivisesti lintuihin reagoivan koiran kanssa. Vaikka itsellä on ennestään jo jotain ymmärrystä koiran kouluttamisesta, niin tuolta kurssilta saatiin silti hyviä oivalluksia sekä ihan käytännön työkaluja ja vinkkejä. Useasti meillä menikin yliajalle ihmisten purkaessa tuntojaan omien koiriensa toilailuista ja kouluttajan kärsivällisesti neuvoessa kaikkia. Tämän tyyppinen kurssi olisi ollut varsin hyvä jo kesällä, niin olisi ehkä heti päässyt kunnolla käsiksi työstämään tätä ongelmaa.

Ja ongelmahan meillä siis on se linnuista kiihtyminen. Hihnalenkeillä siis päätöntä sinkoilua ja pahimmillaan pikkulinnun nähdessä totaalinen jumitus-kiskonta ja kiljunta. Ja puskat ovat myös kauhean kivoja, sillä niistä voi löytää lintuja. Parhaimmillaan kiihtymys ja kiljunta alkavat jo ulko-ovella ennen ulos menoa, kun olis niin kauhea kiire ulos jahtipuuhiin. Metsässähän tuo viilettää tuhatta ja sataa pitkin puskia jahdaten kaiken liikkeelle, minkä näkee (tosin peuroista ja hirvistä ei tietoa). Ei kuitenkaan lähde lopullisesti lätkimään eikä ole lähtenyt vastaantulijoita kutsuttaessa härkkimään.

 Ässälle olisi aikoinaan impulssikurssi tehnyt hyvää, vaan hyvin pärjättiin ilmankin.

Kurssi oli viiden kerran mittainen ja joka kerralla vähän syvennettiin edelliskerran juttuja tai opeteltiin uusia hallintakeinoja. En nyt ala kerroittain käymään kurssia läpi tai kertomaan kaikkea opeteltua, mutta tässä nyt meitä eniten auttaneet asiat:

Kaikki harjoitukset aloitettiin aina ottamalla koira autosta, joten jo siinä otettiin kontakti ja kontaktilla ulos autosta (ei niin, että juoksee autosta kuin raketti). Saatiin aina hyvä startti koulutukselle. Tätä olen hyödyntänyt myös ulko-ovesta lähtiessä.

Kontaktipeli.  Varsinaista kontaktipeliä tehtiin palkkaamalla koiraa kontaktista ja mukana kulkemisesta. Mukaan liitettiin myös liikettä ja käännöksiä. Opetettiin koiraa myös, että hidas liike tarkoittaa megapalkkaa. Tässä kai pointtina oli, että ei itse aina tarvitse tehdä megajuttuja saadakseen koiran huomio ja hitauskin voi tarkoittaa palkkaa. Näitä nyt ennenkin ollaan harjoiteltu, mutta kontakti onkin tärkeää.

Hätäjarru. Opetetaan koira tulemaan luokse aina hihnan kiristyessä. Kätevää silloin, kun koira hyppää kiihdyksissä hihnan päähän linnun/minkä tahansa ärsykkeen perässä. Lisäksi tehtiin myös koiran kuljettelua hihnassa, eli opetettiin koira aina myötäämään vedon suuntaan.

Tuo hätäjarru on meille erityisen kätevä. Ennen olen vain yrittänyt voittaa Femman lintuinnostuksen leluilla tai nameilla, mutta se valitsee tilanteessa kuin tilanteessa mielummin lintujen tavoittelun palkan sijaan, jos sen antaa valita. Tässäpä Femmalla ei ole muita vaihtoehtoja, kuin tulla luokse. Aluksi tilanteet olivat hankalia ja namit eivät kelvanneet ollenkaan, mutta nykyisin se tulee luokse, tarjoaa kontaktia ja syö namit.

Tule. Vahva tule-käsky, joka joskus kehittyisi niin vahvaksi, että Femman saisi kutsuttua pois linnuilta. Tämä nyt periaatteessa perus vahva luoksetulo.

Eli mitä siis tehdään jatkossa lintutilanteissa?

Nyt aluksi tehdään sellaista, että lintujen tullessa vastaan vedän Femmaa peruuttaen luokseni, jolloin tulee ottamaan itse katsekontaktia kuten opetettu. Näin toimin aina, jos se kääntää kiinnostuksensa lintuihin. Pitäisi siis saada kontaktista pysyvämpää ja pystyä ohittamaan linnut ilman pönttöilyä. Tavoitteena olisi lopulta se, että linnun nähdessään Femma tulisi itse luokse. Kun ollaan tässä tilanteessa, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

Kun Femma tulee itse linnun nähdessään hihnassa luokse, voidaan liittää tuo tule-käsky. Eli siirryttäisiin toimintaan Femma näkee linnun -> tule -> Femma tulee luokse syömään nameja/leikkimään. Tämä treenataan vahvaksi. Tämän jälkeen tilanteiden vaikeutus ja vapaana pitoon siirtäminen.


Katsotaan, miten projekti ottaa tuulta alleen. Femma on usein ulkona kovilla kierroksilla, mutta sen saa jo vedettyä linnuilta pois kontaktiin, mikä on suuri saavutus sekin. Eli suunta on selvästi oikea. Nämä jutut nyt periaatteessa ovat aika yksinkertaisia ja vähän samanlaista ollaan tehtykin, mutta jotenkin sellainen selkeä päämäärä ja johdonmukaisuus itseltä on puuttunut, mikä nyt näiden koulutusten myötä ollaan saatu. Ja toivottavasti saadaan myös pidettyä.

Vapaanapito on tietysti vähän kyseenalainen homma. Selkeästi se päättömänä puskissa sinkoilu, vaikkei lintuihin kontaktia saisikaan, pahentaa seuraavan päivän hihnalenkillä käyttäytymistä. Mutta toisaalta paineita olisi päästävä välillä purkamaankin. Koirapuistoilu on tietysti ihan hyvä vaihtoehto, vaikka siellä on ne omat ongelmansa kuten vihaiset koirat.

Lintuongelmista huolimatta en jaksa heittää kirvestä kaivoon. Fiksuja koiria niistä hullumistakin on kasvanut, miksei siis meidän pikkulikasta. Pitäisi vain muistaa kärsivällisyys, johdonmukaisuus ja nauttia niistä hyvistä asioista (kuten treeneistä!). Ikäkin on tietysti paras mahdollinen ongelmien kehittämiseen, joten iän mukana sitä järkeäkin varmasti tulee. Mikä ei tietysti missään nimessä sulje pois koulutuksen tärkeyttä. Mutta vakaasti uskon tällä hetkellä, että eiköhän siitä ihan hyvä vielä tule. Ja onneksi on niitä ihmisiä, jotka oman uskon loppuessa jaksaa muistuttaa tästä asiasta. Terveiset vaan muiden teinikoirien omistajille ja ennen-ihan-sekopään 10v. lintukoiran omistajalle ;)


sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Karvan verran kauniimpi 10kk

Kuva Tuija Sandkulla

Eilen käytiin Femman kanssa kylässä Lapualla kasvattajaa ja paria siskoa moikkaamassa. Heti ensimmäiseksi Femma pääsi trimmiin ja mitäs kummaa sieltä karvakasan alta paljastuikaan! Kaunis neiti cockerspanieli. Pentukarva sai kyytiä ja alta paljastui kaunis aikuiskarva, josta väritkin näkyvät paremmin epämääräisen harmaan sijaan. Turkki on paljon helpompi, kun enää ei puoli metsää jää hamppuiseen pentuturkkiin jumiin. Tukkakaan ei ole enää kuten Jim Morrisonilla

Oikeat 10kk synttärit ovat vasta ensiviikolla, mutta oikaistaan nyt parilla päivällä, kun saatiin kerrankin kuva oikealla näyttelyseisotuksella. Korkeuden pääsin mittaamaan oikealla säkämitalla ja se oli sen 38 cm, johon varmaan jääpi. Painoa oli vain 10,2 kg, liekö turkki vienyt osan mukanaan.


Oli kiva nähdä taas Femman siskoja, tällä kertaa paikalla oli kasvattajan Ilo ja myöskin trimmiin tullut Demi. Ilo ja Femma ovat aika samanoloisia tyyppejä, mutta Demi olikin olemukseltaan isompi ja jotenkin järkevämmän oloinen. Eipä niitä silti aina hetkessä erottanut tyyppien juostessa laumana pihamaalla eli selvästi siskoksia ovat. Kuvia muista siskoista löytyy muuten nyt kasvattajan sivuilta I-pentueen omalta sivulta. 

Ohessa taas kälyinen kännykkäkameralla kuvattu video teinikolmikon touhuista. Videolla vilahtaa myös äitikoira Lissu, jota Femma ahkerasti liehitteli. 

Femman tunnistaa valkoisista pöksyistä!

Koska Lapualle on pitkä matka kuljettiin Femman kanssa junalla. Hyvin sai käytettyä ajan hyödyksi kouluhommia tehden ja pääsi Femmakin taas harjoittelemaan junassa oloa. Menomatka menikin innosta soikeana kanssamatkustajia valppaana tiiraillen, lepäillen ja vieressä matkustaneeseen westie-herraan tutustuen. Helppoa oli taas pienen ja sosiaalisen koiran kanssa matkustaa. Takaisin tullessa Femma koisikin koko matkan lähes tyhjässä vaunussa omalla penkillään paljoa piittaamatta ohi ramppaavista ihmisistä. Vissiin vähän väsytti!


Loppuun vielä hupikuva lintuja tiirailevasta Femmasta. On ne vaan ihania, harmi kun eivät tule lentelemään omalle pihalle! Impulssikurssilla ollaan käyty mm. tänään ja hokasin hallinnassa tapahtuneen edistystä, mikä tuli ihan yllätyksenä. Jotenkin sitä ei ole arjessa huomannutkaan edistyneensä, joten kyllä tuli hyvä mieli. Harjoituksia jatketaan, pitää yrittää kirjoitella niistä ja kurssista joskus myöhemmin lisää.

"Hei tipu, tuu tänne!"

perjantai 14. marraskuuta 2014

Leikin huumaa


Ässähän ei ole kovin innokas muoden koirien kanssa leikkijä. Itseasiassa se ei ole laisinkaan innokas, mitä muihin koiriin tulee. Kivut ja epävarmuudet ovat aiheuttaneet sen, että muut koirat ovat pääsääntöisesti tyhmiä. Tähän sitten tekevät poikkeuksen ihanaksi todetut ja hyväksytyt yleensä rauhalliset ja leppoisat kaverit kuten Hilla ja Naava chihut, joista Ässä jopa tykkää. Monet muutkin se on hyväksynyt, mutta lenkeillä mennään mieluiten meiningillä "mä en nää sua sä et nää mua". Nykyisin Ässä hyväksyy hyvin muut koirat JOS saa olla rauhassa JOS toinen koira ei ole uhkaava ja JOS toinen ei liiaksi riehu ja pööpöile. Jos teidän naapurustossa on se kihdin vaivaama kärttyinen pappa, joka huutelee lapsille heidän metelöidessä tai leikkiessä liian kovaäänisesti, olet törmännyt ihmis-Ässään.

Tätä taustaa vasten oli Femman tulo varsinainen kauhistus. Mutta niin vaan vanhan kärtynkin sydän on sulanut pikkulikan kanssa. Nyt siitä on jopa todistusaineistoa, kun tyypit pistivät kunnon rallin käyntiin Salo-visiitillä takapihalla. Femma ei vaan ole ihan varma tuosta Ässän mekastuksesta ja yleensä leikit eivät yhtäsoittoa kauaa kestäkään. 

Takapiharallia

Fiksu ja filmaattinen sydämensulattaja 

Tänään Ässä sitten pääsi yhteislenkille Femmalle jo tutuksi tulleen Jinna-valkkariteinin ja Nik-herrasmiehen kanssa. Hihnassa kaikki meni ok, kun turvavälit olivat riittävät ja kaikki menivät rauhassa. Femman ja Jinnan päästessä kirmailemaan vapaana meni Ässällä totaalisesti kuppi nuri: siis noi kakarathan riehuu vaan, en kestä! Nopsaan se siitä rauhoittui hihnassa kulkiessaan, mutta ei mitenkään voinut olla huutelematta välillä riehuvalle Jinnalle (leikkivä Femmahan ei mitään haitannut). Nik-herrasmiehen Ässä hyväksyi viidessä minuutissa ja paria haistelua lukuunottamatta tyypit kulkivat rauhassa hihnassa vierekkäin. Ehkäpä Ässä Jinnankin lopulta hyväksyy.. joskus parin vuoden päästä.

Femmalla ja Jinnalla oli taas hyvät leikit. Metsässä Femmalla meinaa vähän palaa käpy, kun isompi jyrää ja lintujakin pitäisi tarkkailla. Sisällä niillä kuitenkin oli aivan erinomaiset painimatsit ja lelun retuutustalkoot. Kakaroiden painikin pääsi videolle, siinä ei paljon kokoero haitannut. Meno on tosin jo aika leppoisaa, kun pahimmat energiat oli purettu aiemmin päivällä.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikonlopun teinit

 Kohta jo 8 kk blondi teinilikka

Kuten kuvasta voi päätellä, tämä viikonloppu on kulunut Salossa teinikoirien kanssa. Femma ja Jinna pääsivät treffaamaan taas pitkästä aikaa ja kokoero olikin kasvanut jo aika isoksi. Jinnalla oli myös vauhtia ja voimaa aivan eri tavalla kuin ennen, mutta hyvin tuolla pöljäkaksikolla näytti silti leikit sujuvan. Jinna vetää pitkällä suoralla kovempaa, mutta Femman pelastus on sen vikkelät käännökset, joilla isompien lomasta on hyvä pujotella. Mukana kakaroita paimentamassa oli myös Roope-pappacollie, kun taas Ässä sai säästellä hermojaan ja käydä omalla yksityisellä lenkillään ilman kakaroita.

 "Minun vahtivuorollani ei kakarat pönttöile!"

 
"Ai siis täh?"

 "Spanielia turpiin!"

"Jihaa!"



 Iso rotjake jo

Ässän tulon jälkeen Femma onkin näytellyt taas teini-ikänsä parhaita puolia ollen välillä aivan täysin korvaton ulkoillessa. Nyt näyttää jo palautuneen entiselleen, eli luoksetulokin toimii taas. Hetken olin jo helisemässä, mutta onneksi kyseessä näytti olevan ohimenevää pönttöilyä. Vaikka toki edelleen on välillä hetkiä ja päiviä, jolloin aivot on jääneet vähän narikkaan. Onneksi muillakin on teinikoiria, joten vertaistukea hönttien kanssa elämiseen löytyy.

Teinin tukkamuotia

Nyt ollaan taas vähän aktiivisemmin aksattu ja ai että kun tuo onkin mahtava harrastuskaveri! Siinä unohtuu tuhotut koulukirjat ja muut pönttöilyt, kun päästään yhdessä kentälle tuulettumaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kysellä kiinnostaisiko ja mentäiskö, vaan likka on heti kärppänä (vaiko sittenkin saukkona) paikalla kyselemässä mitä nyt pääsisin sun kanssa tekemään. Vauhtia ja ketteryyttäkin tuntuu riittävän ja lelu on aivan parasta. Hieman itselläni on opettelua palkan ajoituksen kanssa, kun tuo on Ässää asteen verran nopeampi.


Perinteinen Salo-poseeraus. Iso tyttö jo.

Ässäkin voi edelleen maan mainiosti. Kerran se kipeytyi, kun lenkki vahingossa venyi kohtuuttomaksi ja maastokin oli taas Ässälle vähän ikävämmän puoleista (vaikka itse lenkillä sillä olikin superhauskaa). Pari päivää syöttelin kipulääkettä kävellen vähän lyhyempiä lenkkejä ja äkkiä se normalisoituikin. Nyt mennään taas kivuttomasti eteenpäin elämästä nauttien. Venytyksen sujuvat aika hyvin, välillä hauista kiristelee rankempien päivien jälkeen. Ässä tuntuu nykyisin jopa nauttivan Femman seurasta ja likka pistääkin siihen lenkeillä ja arjessa ihan uudenlaista vauhtia ja intoa, jota saa välillä olla toppuuttelemassa.