Tänään oli vaihteeksi taas sellainen lenkki, että olisi tehnyt mieli jättää Ässä korvista killumaan johonkin puuhun ja lähteä itse takaisin kotiin peiton alle nukkumaan. Kun astuttiin ovesta pihalle, alkoi tämä mesoamaan, vaikka ketään ei ollut missään. Jatkettiin lenkkeilyä, ja kohta se huuteli pihalla olevalle ihmiselle. Mentiin metsään ja Ässän kakkoja sivummalle potkiessani se bongasi suht kaukana lahden toisella puolella olevan koiran ja ampaisi salamana jäälle puoleenväliin rääkymään elämän kovia totuuksia tuolle koiralle, joka ei reagoinut Ässään sitten mitenkään. Ja minä karjuin siellä polulla Ässälle kieltoja ja luoksetulokäskyjä, ihankuin siitä jotain hyötyä olisi ollut. Kyllä se sieltä takaisin tuli eikä sentään toisen koiran luokse juoksenut, mutta itse kiehuin loppulenkin siitä huolimatta. Kotiin palatessamme naapuri kehtasi tulla pesutuvasta samaan aikaan meidän kanssa rappukäytävään ja säikähti Ässään, joten toki sekin sitten piti toivottaa hornan tuuttiin. Että sillai.
"Pienen spanielin on puolustauduttava vaaroja vastaan.."
Tiedä sitten, mikä lenkillä taas oli niin päin mäntyä, että kaikille pitää huutaa. Joskus Ässä vain lähtee kanssani lenkille häntä korkealla kaikkea kytäten ja herkästi reagoiden. Tiedä sitten oliko selkä kipeä, jäikö eilisen retken jäljiltä räyhäys vähän päälle (Ässä oli ihan ylikierroksilla melkein koko reissun ja huusi hulluna muille koirille ja välillä lapsillekkin) vai onko tämä taas joku taantuma, koska en ole enää niin tarmokkaasti palkannut jokaikisestä koirasta. Tuli taas se tunne, että tämän asian kanssa saan painia koko tuon koiran eliniän ajan. Huoh.
"Olen melkoisen varma, että siellä menee potentiaalinen vihollinen"
Nykyäänhän meidän koulutus muiden koirien suhteen on sujunut ihan hyvin muutamasta lipsumisesta huolimatta. Ässä esimerkiksi lähti kerran räyhäänmään yhdelle isolle koiralle hämärässä lenkkeillessämme, koska tilanne oli sille liikaa. Mulla on melkein aina lenkillä nameja, joiden avulla ohitetaan ja palkkaan muista koirista. Enää en ole kantanut Ässän ruokaa lenkeillä, vaan olen käyttänyt lihapullia ja kuivattuja herkkuja. Tämä siksi, koska meillä on nyt mennyt niin hyvin ja namit ovat helpompia kanniskella mukana. Muutenkaan en ole enää ehkä aina jaksanut niin panostaa palkkailuun, vaan se on voinut olla tyyliin "ai katso koira, hieno, ota nami". Vapaana ollessa olen sitten panostanut enemmän palkkaamiseen. Eli ilmeisesti tässäkin olisi parannettavaa taas..
Kaipaan nii Salon rauhallisempia lenkkimaastoja, joissa koiria ja ihmisiäkin tulee harvemmin vastaan. Ässäkin lenkkeilee Salossa paljon rennommin, kun vastaantulijoita ei kokoajan tarvitse kytätä. Täällä se esimerkiksi tänään ei muuta tuntunut vapaanaollessaan tekevänkään, kuin pysähtelevän jatkuvasti tuijottelemaan eteensä "nyt tuolla menee joku, meneekö, häh, tuleeko tänne, mikä se on". Talvi on kesää pahempi, sillä kantavien jäiden takia koiria voi tulla monesta eri suunnasta vastaan. Eikai tässä auta kuin jatkaa koulutusta, kaivaa sitruunapanta sekä fleksi kaapista ja unelmoida tulevaisuudesta rauhallisemmissa lenkkimaastoissa.
Jään yli on helppo kulkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti