Mikä on kun homma ei kulje

Tänään taas tuli agilityssä eteen odottamattomia ongelmia.. Meillä oli pitkä kisamainen rata, tosin ilman keppejä ja keinua. Mukana oli jopa rengas ja pöytäkin. Innokkaana kävin rataa mielessäni läpi, kunnes tuli meidän vuoromme. Ensin Ässä ei suostunut hyppäämään ensimmäistä estettä, vaikka samankaltaista radanalkua ollaan ennenkin tehty ongelmitta. Kun lopulta sain sen hyppäämään siitä, tyssäsi rata A-esteeseen. Ässä meni siitä ohi, vaikka mielestäni ohjasin ihan hyvin.. Noh, sain sen seuraavalla yrittämällä menemään sen, mutta loppurata meni vähä "puoliteholla".. Puomista ja parista hypystä meinasi mennä ohi, ja kun vastaan tuli uudestaan A-este tyssäsi koko homma siihen. Ohjaaja asteli luoksemme ja kysyi, onko Ässä taas rikki. Että silleen.

Tässä ei taida olla kuin seuraavat vaihtoehdot:

a) Selkäjumit eivät auennetkaan kokonaan, tai Ässällä on niistä aiheutuneita uusia jumeja.

b) Ässää ei kiinnosta

c) Sillä on jäänyt ikävä mielikuva kipeistä lihaksista, joten varoo niitä edelleen syyttä.

d) Jotain muuta, pahempaa..

Ässä on lenkkeillyt mielestäni ihan normaalisti, eikä treeneissäkään mennyt yhtä huonosti kuin kipeällä selällä. Lisäksi ohjaajan mielestä juoksu ja matalat esteet näyttivät sujuvan ongelmitta, mutta ongelman muodostivat korkeat esteet, puomi ja A-este. Ässä on suhteellisen herkkä koira, joten en ihmettelisi vaikka se vielä varoisi "kipeitä" lihaksia. Hetkeäkään en usko kyseessä olevan innon puute, sillä Ässä kuitenkin oli innokkaasti menossa treeneihin. Muutenkaan se ei treeneissä maleksi ilman kunnon syytä, ainakaan agilityn ollessa kyseessä. Viimeinen vaihtoehto kummittelee mielessä, jos sillä kuitenkin on jotain vialla. Vaikka luusto on terveeksi kuvattu, ei se aina kerro koko totuutta.

Ensiviikon torstaiksi on varattu hieroja, ehkäpä silloin saadaan vastauksia.

Mökkiviikonloppu

Viikonloppu erosikin sitten tavallisesta viikonlopusta ihan urakalla. Olimme vuokranneet kaveriporukalla mökin kymmenelle hengelle viikonlopuksi, ja Ässä lähti mukaan. Myös kaverini koira Roope-collie oli mukana, joten saimme Ässän kanssa lenkkiseuraa. Oli mukavaa, kun hihnaa ei viikonlopun aikana juurikaan tarvittu, vaan koirat saivat kirmailla lenkit vapaana.


Ässä oli ihmisiä rakastavana koirana innoissaan ihmisistä, mutta ihmisten jatkuvan seuraamisen jälkeen se oli kyllä väsynyt. Välillä toivoin, että se olisi osannut vetäytyä omiin oloihinsa lepäämään jatkuvan seuraamisen sijaan, mutta kyllä se sitten yöt nukkuikin kuin tukki. Ässä myös varasti suihinsa Roopen nappulat, mutta onneksi ripulilta vältyttiin. Sen sijaan se kaasutteli kovalla tarmolla mökki-ilmaa hengityskelvottomaksi..

Sunnuntaina meitä suosivat kauniit säät, joten albumiinkin päätyi muutama kuvanen.

Tokon suurin opetus

Tänään käytiin sitten toko-treeneissä pitkästä aikaa, ja kivaa oli, kuten kuuluukin. Vaikka lähipäivinä tokoilu on ollut meille molemmille hampaat irvessä toteutettavaa pakkopullaa..

Aloin hyvissä ajoin ennen ensimmäistä kertaa innokkaasti harjoittelemaan toko-juttuja. Aluksi meillä kummallakin oli kivaa, kun veresteltiin taitoja. Kuitenkin minä, aina yhtä mukavalla tarmolla, otin sen seuraamisen silmätikuksi.. Sehän on aina ollut meillä ongelmana, sillä Ässä ei sellaiseen bordercolliemaiseen jatkuvaan tapitukseen kykene. Katse kyllä on perusasennossa ja alun seuraamisessa, mutta sitten se tipahtaa. Kyllä se palaa välillä takaisin, mutta jatkuvaa se ei ole. Minähän olen suhtautunut siihen vain koulutuksellisena ongelmana, jota oli tietenkin pakko ruotia. Viimeiseen asti.

Tilanne pahentui sunnuntaina, jolloin otin Ässän ruoan mukaan lenkille asenteella "jossei tällä, niin ei sitten millään", tarkoituksena seuraamisen katsekontaktin pidempijaksoisuus. Aloitin koko homman väärällä jalalla, ja tietysti alku meni niinkuin aina, eli katse tippui jonkin aikaa mentyämme. Tietenkin turhauduin, ja oli pakko yrittää uudelleen, ja niin kehä oli luotu: turhautunut jankkaava ohjaaja, jonka koira hermostuu ja tekee entistä huonommin. Ja sitten ei ollut kenelläkään kivaa.

Loppuhuipennus tälle kauheudelle oli se, että päätin illalla hampaat irvessä ottaa pitämisharjoituksia lelulla. Olin jo valmiiksi turhautunut, ja mielessä oli vain, että "jotain on saatava parannettua". Ässä huomasi tietysti mielialani, ja oli hyvin haluton ottamaan lelua suuhunsa. Tästäkös turhauduin entisestään, jo lopulta tiuskaisin päätään pois kääntävälle koiralle muutaman kirosanan, heitin lelun kuuseen ja totesin toko-uran olevan tässä.

Onneksi tulin kuitenkin järkiini, kun hetken aikaa katselin hermostunutta Ässää. Raukka vain yrittää parhaansa, kun ohjaajalle mikään ei riitä. Silloin päätin, että tästä lähtien teen tokoa vain iloisesti ja hauskuuden takia! Ässä on siinä mielessä hyvä ensimmäinen harrastuskoira, että se antaa virheitä anteeksi. Tietysti menee taas hetki, että saan sen ymmärtämään tokon olevan tästedes vain hauskaa, mutta ensimmäiset treenit menivät tänään jo vallan mukavasti. Tein pieniä määriä toistoja ja pidin hauskaa - ja ennen kaikkea en vaadi enää seuraamiselta sitä ehdotonta napitusta, joka meidän muuten niin hyvät treenit on monta kertaa pilannut.

Kaikkein huvittavinta (jos tätä juttua nyt huvittavana voi pitää), on seuraamiseen liittyvä uusi säännönmuutos. Enäähän koirilta ei kokeissa edes vaadita jatkuvaa katsekontaktia, kunhan koira on kontaktissa ja vierellä! Eli turhaan ollen tehnyt seuraamisesta painajaista meille molemmille. Olen kuitenkin todella iloinen, sillä nyt meillä on edelleen hyvät mahdollisuudet mennä kokeisiin, ja voin kerralla ja lopullisesti heittää nurkkaan sen loputtoman tuijotuksen vaatimisen.

Yli kolme vuotta siihen meni, mutta ehkä nyt vihdoin osaan suhtautua tokoon hauskanpitona.

Marsuralli

Näin meidän Rambo nauttii vapaanaolostaan! Viikonloppuna ovat saaneet olla extra-paljon vapaana, ja siitäkös Rambo tykkää. Yleensä ulkoilualueena toimii lähes koko asunto makuunuonetta ja vaatehuonetta lukuunottamatta. Rohkeana poikana Rambo käykin yhä enemmän tutkimassa myös muuta asuntoa, mutta vain olkkarissa on näin kiva spurttailla. Veeti sen sijaan tyytyy pariin löysästi köpöteltyyn kierrokseen olkkarin ympäri, jonka jälkeen se lysäyttää itsensä nautinnollisesti taas heinäkasan äärelle.

A Poodle attack

Viikonloppuna on ollut hirveästi aikaa, joten ollaan Ässän kanssa viihdytty ulkona. Ässällä on nykyisin luoksetulo vapaana ollut todella hyvin hanskassa, ja vaikka sillä onkin lähes aina sitruunapanta kaulassa niin enpä muista, milloin sitä viimeksi olisin käyttänyt. Eilen lähdettiin vähän pidemmälle autolla, ja jätin sitruunapannan kotiin. (Ässällehän muodostui joskus leikkauksen jälkeen ongelmaksi se, että lähti irti ollessaan haukkumaan muille koirille, ja sitruunapannalla tämä tapa on jäänyt).

Ensimmäinen vastaantuleva koira meni hienosti, Ässä haukahti kerran ja tuli heti käskystä luokse, eli aivan niinkuin joskus ennen. Seuraava vastaantuleva koirapari ei mennytkään yhtä hienosti.. Siellä oli pari villakoiraa, iso ja pieni, jotka aloittivat kohtaamisen haukulla. Ässä haukahti taas kerran, ja lähti heti tulemaan vauhdilla luokseni. Mutta niinpä lähtivät villakoiratkin, ja lopulta ne juoksivat Ässän yli.. Siellä Ässä pyöri niiden jaloissa huutaen, jonka jälkeen juoksi viereeni aloittaen kauheat räyhyt villakoirille. Sain napattua Ässästä kiinni ja menin siihen väliin, jolloin villakoirat lähtivät ja Ässä rauhoittui. Ohituksen ajan sai mutustaa namia, ja pysyi ihan hienosti yllättävän rauhallisena olosuhteisiin nähden.

Saapa nähdä, ottaako Ässä taas takapakkia koirien ohituksessa vapaana ollessaan. Tuollaiset kokemukset eivät tee hyvää, mutta onneksi villakoirat olivat ystävällisiä ja lähtivät lopulta pois. Tänään ei lenkillä nähty koiria kuin kaukaan, ja niihin Ässä ei pahemmin reagoinut, vähän vain katseli. Toivottavaa olisi, että Ässä joskus oppisi tulemaan heti koiran nähdessää luokse. No, ainakaan ei juokse niiden luo. Ihmisten kohdalla osaa tämän jo ihan ok, tai sitten ainakin pysähtyy odottamaan minua.

Lopuksi pari kuvasta lenkeiltä. Ensimmäinen kuva on lauantaiselta lumiselta lenkiltä, ja toinen tänpäiväiseltä lenkiltä, jossa Ässä löysi hienon "jääluolan" järven rannalta.

Taas tokoilemaan

Taisi olla aika tasan vuosi sitten, kun Ässän kanssa päästiin Herhaun tokoryhmään. Puoli vuotta siellä oltiin, kunnes motivaation puutteen ja agility-kiireiden/innostuksen takia lähdettiin ryhmästä. Syksyllä kuitenkin toko-kärpänen puraisi, kun olin kokeissa talkoilemassa. Siellä huomasin, että eihän se homma niin tiukkapipoista olekkaan. Kisoissa oli myös erikoisvuottajaluokassa americancockerspanieli, jonka tokoilu muistutti Ässän puuhastelua. Siinä tuli sitten mieleen, että miksei mekin!

Ja niin historia toistaa itseään, ja päästiin taas Herhaun tokoryhmään, vieläpä samaiseen kuin vuosi sitten! Ehkäpä se ura tästä urkenee, ja mekin päästään vielä joskus kokeisiin. Kyllä tässä taas onkin into piukeana toko-juttuja puuhasteltu, ja kivalta näyttää. Kun vielä saataisiin kestävyyttä suoritukseen, ettei tarvitsisi niin usein palkata, voisi kokeisiin mennäkkin. Liikkeet kun periaatteessa on jo hallussa.

Ollaan nyt parina viimepäivinä tehty kunnon pitkät hankilenkit jäällä! Ässä on painanut innokkaana hangessa ja tutkiskellut rantamökkejä. Ohessa pari kännykällä räpsäistyä kuvaa.

Selkäjumi

Hieroja kävi aamulla, ja syy Ässän jäykistelyyn selvisi. Selkä oli jumissa, varsinkin toinen puoli. Siinä selitys revittelyn vähenemiselle (kulki vain lyhyttä laukkaa ja ravia) ja agility-haluttomuuteen. Pohdittiin syytä jumittumiselle, kun hieroja sitten kysyi, miten Ässä reagoi muuttoon. Kerroin sen stressaamisesta, jolloin hieroja sanoi sen todennäköisesti johtuvan siitä (tuli minulle ihan yllätyksenä). Ässä kun on ollut jännittyneessä mielentilassa, niin se on todennäköisesti jännittänyt kroppaansa saaden selkälihaksensa kovaan jumiin. Selkäjumi siis tuskin enää uusiutuu, ja hieroja sai avattua Ässän lihaksia. Katselen Ässän toimimista seuraavissa treeneissä, ja sen mukaan otetaan sitten kontrollikäyntiä.

Ässä kun on vilkasluonteinen koira, niin hieromiseen rauhoittuminen oli taas aluksi hankalaa. Kyllä se tiesi mitä on luvassa, ja kun hieroja pääsi vauhtiin niin Ässä rentoutui eikä pyörinyt niin paljon kuin ennen. Hieronnan jälkeen sai ruoan ja back on trackin niskaan, jolloin painui tyytyväisenä petiin pötköttämään. Illalla sitten luvassa vähän venyttelyjä ja lämmintä kauratyynyä!


ps. Suosittelen meidän hierojaa!

Pakkasen ilot

Tassuja paleltaa

Koska viimeteksti keskittyi pakkasen haittoihin, oli pakko tehdä vastapainoksi tämä postaus. Kuvat ovat viimeviikon perjantailta, jolloin oli pakko taas lähteä jäälle auringon paistaessa. Ilma oli niin nätti, että olisin voinut pidempäänkin ulkoilla, mutta Ässä ei ollut yhtä innokas.

Viimepostauksessa kertomani jäällä juoksentelun jälkeen Ässä oli taas seuraavana päivänä (jolta nämä kuvat siis ovat) haluton lenkkeilijä. Heti kun tultiin pihalle, Ässä oli kääntymässä kotiin. Siksi jäälle mentiinkin, kun ajattelin Ässän pysyttelevän tallatuilla poluilla. Alkulenkin Ässä oli hiukan ilottoman oloinen, mutta jään nähdessään selkeästi innostui. Yhden spurtin jälkeen kuitenkin rauhoittui taas köpöttelemään ravia tai lyhyttä laukkaa lähinnä poluilla. Muutenkin pysyi koko lenkin suht lähellä mua.

Lauantaina tein vielä lenkin Ässän ollessa irti, mutta pysyimme visusti poluilla. Sunnuntai ja tämä päivä sitten ollaan tehty pelkkiä hihnalenkkejä, tänään tosin päästin Ässän vähän koirapuistoon nuuskuttelemaan, ja siellä se kyllä sinkoili. Muutenkin se on ollut ainakin tänään ja eilen ihan innostunut lenkkeilemisestä. Back on Track on yöt ollut päällä, ja se on varmaankin auttanut. Huomen aamulla tulee hieroja, katsotaan mitä löytyy. Voihan se olla, että Ässän jumi/vaiva on mennyt itsestään leppoisammalla lenkityksellä ja back on tracilla ohitse.

Pitää vielä loppuun hehkuttaa, että on se raakaruokinta nyt helpompaa kuin ennen! Mustin ja Mirrinkin valikoimissa on nykyisin ihan mukavasti erilaisia raakaluita ja -lihoja, joten niitä ei tarvitse autolla lähteä hakemaan mistään kauempaa. M&M on Hervannan ainoa eläinkauppa, ja usein käydäänkin jonkun lenkin yhteydessä siellä.

Mulla on himo harrastaa, ja viikottainen agility ei siihen riitä. Tokoon ollaan taas jonossa, saa nähdä kauanko jaksan sen parissa touhuta (kunhan nyt ensin ryhmään päästään). Ässä ei niin tokosta välitä, mutta itse haluaisin kokeisiin päästä. Onneksi kevään ja kesän tullessa tulee agi-kisoja ja mejä-kurssillekkin ajattelin Ässän kanssa suunnata. Tässä hetkellisen tekemisenpuutteen vaivatessa opetan Ässälle turhia temppuja, mm. selälleen meno, jalkojen välistä pujottelu, minun ja Villen luota toiselle juokseminen käskyllä "missä *toisen nimi*". Lopulla energiallani olen silmittömän hurmoksen vallassa selaillut netissä erilaisia koira-aiheisia foorumeita ja sivuja haaveillen toisesta koirasta..

Pakkasen haitat

Ässä on tänä vuonna palellut pakkasessa enemmän kuin aikaisemmin. Viimevuonna se on ulkoillut -30 asteenkin pakkasessa ilman loimea, ja on pitänyt itsensä lämpimällä juosten. Tänä vuonna olen loimittanut sitä enemmän lähinnä pissaongelmien takia, ja kovat pakkaset ovatkin iskeneet nyt kovemmin.

Ässä ei kovien pakkasten tultua halunnut oikein lenkkeillä. Ulos lähti haluttomasti, ja takaisin päin mennessä halusi vauhdilla kotiin. Nyt tiistaina treeneissä oli haluton varsinkin A:n ja hyppyjen kohdalla (mm. alitti yhden esteen). Myös ohjaaja huomautti heti asiasta, ja niimpä tilasin Ässälle hieroja-ajan ensiviikolle. Liekö siis ulkoiluhaluttomuus ja treeni-into johtunut jostain lihasjumista, se jää nähtäväksi. Ulkoiluhaluttomuuden ymmärrän kovilla pakkasilla, mutta treeni-innon lopahtaminen kuulostaa hassulta, varsinkin kun hallissa oli lämpimämpää kuin ulkona.

Pakkaset ovat nipistelleet myös poikkeuksellisen paljon Ässän tassuja. Ulkona olo aiheuttaa vikinää, tassujen nostelua ja jopa kolmella jalalla koikkarointia. Niimpä ostin Ässälle tossut! Ne kuulostavat ihan steppikengiltä lattialla, mutta hangella ovat onneksi hiljaiset. Näitä Ässä tosin ei (onneksi) tarvitse kuin yli -20 asteen pakkasilla.

Kärsivä koira

Hieroja antoi Ässälle hoito-ohjeeksi hierontaan asti Back on Trackin käytön yöksi, ja se onkin tuntunut jo nyt auttavan. Tänään menimme lenkille jäälle Ässän ollessa irti, ja sehän antoi palaa.. Vähän kauhistutti, kun hieroja suositteli hangessa juoksun ja riehumisen välttelemistä, mutta en osannut odottaa sellaista juoksemista edellisten lenkkien laahustuksen jälkeen. Onneksi hanki oli matala. Tämä kyllä nyt viittaisi siihen lihasjumiin tai vastaavaan, kun Ässä loimituksen jälkeen noin sutjakasti vipelsi. Jatkossa mennään kuitenkin hierontaan asti hillitymmin, katsotaan sitten tiistaina tilanne!

Yhden kuvan sain, ennenkuin akku simahti.

Takaisin raakaan

Ja raakaan siirryttiin vihdoin takaisin. Mukavasti juuri tuossa muuton keskellä, kun pakastinkin meni rikki :) Nappulat loppuivat kesken, niin tuli pakkotilanne eteen. Lihaan oltiin kyllä totuteltu etukäteen, ja hyvin Ässän maha muutoksen kestikin.

Aloiteltiin kalkkunan lihalla ja luilla, mutta nyt ollaan saatu ruokavalioon jo mukaan sisäelimet, sika, nauta ja lohi, huomenna mukaan tulee hevonen. Jaottelen ruoat valmiiksi ruoka-annoksiksi pakastimeen, kun tuo kuitenkin syö niin vähäisen lihamäärän päivässä. Luiden erottelu oli yhtä vaivatonta kuin ennenkin, lihojenkin jaottelu suht meneväistä, mutta kasvissoseen tekeminen ärsyttää. Nyt en ole edes tehnyt siitä kuin puolet, ja puolet ostanut valmispötkönä, joten homma on helpompaa kuin aikaisemmin. Olen myös ajatellut kokeilla, mitä Ässän maha tuumailee puurosta.

Ruokavalion myötä Ässän nälkä on kasvanut (jos se on mahdollista) ja kakka pienentynyt. Nämä nyt olivatkin odotettavissa, mutta huomasinpa yhden jännän oireen! Ässällä pissasuihku on aina ollut sellainen liritys, jos nostaa joskus harvoin koipea niin lorottaa melkein kintulleen. Nyt suihku on välillä hirveän voimakas, ja eräänä päivänä kyykky-pissatessaan Ässä lurautti itseään etukintuille! Kummallista, mutta tämä ei voi olla kuin hyvä asita. Ehkäpä virtsateistä on poistunut sakkaa tai jotain? Syytä en tiedä, mutta perin kummallista tämä on.

Muutto

Nyt on operaatio muutto suoritettu, ja siitä onkin jo pidemmän aikaa pitänyt tänne kirjoitella. Kaikenlaista häslinkiä siihen sisältyi, mutta nyt ollaan jo kivasti kotiuduttu tänne. Ja ai että täällä onkin mukavempi asua!

Muuttosuunnitelmamme oli seuraavanlainen. Pe uuden kämpän siivous ja autolla kaikki mitä saadaan, lauantaina pakulla loput ja sunnuntaina vanhan kämpän siivousta. Perjantai venyi tosi pitkäksi, vaikka meitä oli auttamassa ystäväni/ex-kämppikseni sekä Villen sisko, joka siivosi uutta kämppää Villen kanssa, kun me kaverini Liisan kanssa vietiin muutama tavara jätteidenkäsittelylaitokselle. Herätys oli aikaisin, ja hommia tehtiin myöhään, joten Ässä-raukka jäi varsin vähäiselle lenkitykselle. Lisäksi se stressasi muuttoa, kun me rampattiin kämpästä toiseen.

Lauantaina tuli heti aamusta ongelma: me ei saatukkaan pakua silloin kun piti. Onneksi muutettiin viereisestä talosta toiseen, niin Villen kaverit kantoivat lähes kaikki tavarat käsin tai farkkuun ahdettuna. Mun pienestä rellustahan ei ollut paljon iloa. Voitte kuvitella kuinka mukavaa pojilla oli kantaa tuota 100kg Killen jättiläisterraariota.. Ässä sai aamulla kunnon lenkin, ja vaikuttikin loppupäivän rauhallisemmalta, vaikka ramppailtiin taas edestakaisin. Huusi tosin uudessa kämpässä, kun jätettiin se yksin roskienviennin ajaksi.

Sunnuntai menikin sitten leppoisammin tavaroita järjestellen ja vanhaa kämppää siivoten. Ässä vaikutti vähän stressaantuneena, jonka huomasi muunmuassa siitä, että ulosmennessä saattoi räkyttää, vaikkei missään ollut ketään tai lenkillä räkytti kaukanakin oleville koirille, jotka eivät edes katsoneet meihin päin. Kyllä se muutamien päivien päästä rauhoittui, kun rutiinit pysyivät samoina ja lenkkimaastokaan ei muuttunut miksikään. Ja yksinolokin sujui hienosti jo muuton jälkeen.

Muutto aiheutti myös jotain ongelmia mukavien asioiden lisäksi. Aloitin Ässän kanssa taas raakaruokinnan (josta myöhemmin sitten lisää), mutta pakastin ilmeisesti rikkoontui muutossa, ja sulatti osan lihoista ja marjoista! Onneksi saatiin ruoat parvekkeelle, ja Villen äidiltä heidän vanha ja pienempi pakastin. Jotain marjoja jouduin kyllä heittämään roskiin, kun menivät ihan mössöksi, jotain sitten laitoin Ässän sapuskoihin. Myös netti ei tullut silloin kun piti, joten olimme melkein kaksi viikkoa ilman nettiä.

Mutta mukavempiin asioihin! Kämppä on pienempi, mutta tilava ja sopiva meille (ja halvempi!). Lisäksi se on paremmassa kunnossa. Nyt sain myös rakenneltua marsuille kunnon aitauksen ja Killekin pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen. Itselleni sain kivan tietokonenurkkauksen eläinten keskelle :) Loppuun vielä kuvasia elukoiden ja mun oloista.

Datisnurkkaus. Tässä kulutankin sitten suurimman osan ajastani.

Killen terra lähempää. Nyt siinä on kaappikin alla ja uusi isompi uv-lamppu.

Marsusten aitaus. Marsut eivät olleet oikein kuvaustuulella.. :D

Ja Ässän oma paikka heti tietokonepöytäni vieressä, tietysti.

Tulipa nyt pitkä postaus, eikä ehkä ihan suoranaisesti Ässään liittyvä.. Mutta seuraavassa sitten asiaa enemmän Ässästä ja muista.