Virtsakiteet ja korvatulehdus

No nyt on käyty lääkärissä, ja tulokset hieman yllätti. Ässä siis pissasi lauantaina tunnin sisälle sen kolme kertaa lattialle ja sänkyyn, ja myöhemmin vielä kaksi kertaa. Sunnuntaina ei kuitenkaan sattunut vahinkoja ollenkaan, vaikka tahallani pidin sitä kuusi tuntia pissaamatta. Päätin silti varata tänään eläinlääkärin, kun tuo lauantainen oli minusta jo aivan liian outoa käytöstä, vaikka Ässä pissavikainen onkin. Noh, hyvä kun mentiin..

Varatessani ajan mua pyydettiin viemään pissanäyte, joka sitten tutkittiin. Bakteereista ei ollut merkkiäkään, mutta pH oli koholla ja pissasta löytyi virtsakiteitä (struviittikiteitä)! Hoidoksi Ässä joutui nyt erikoisruokavaliolle, eli Nutra vaihdettiin välittömästi Royal Caninin urinary s/0 dieettiin (on muuten pirun kallis), jonka pitäisi liuottaa kiteet pois. Nyt kuukausi syödään pelkästään tätä (kaikki namit yms pannassa), ja sitten viedään kontrollinäyte. Pahimmassa tapauksessa kiteet eivät katoa, ja Ässä joudutaan ultraamaan virtsakivien varalta, ja se joutuu mahdollisesti syömään koko loppuelämänsä tätä ruokaa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että Ässä on vielä niin nuori, että tilanne voi palautua normaaliksi nyt kuukauden kuurin jälkeen, joten toivotaan parasta. Sain vielä käskyn tarkkailla tilannetta pissan verisyyden tai pissaamattomuuden varalta, jos Ässälle nyt muodostuukin kiteitä. Lisäksi sain varuiksi kipulääkettä mukaan, jos Ässän pissaaminen muuttuu kivuliaaksi.

Lääkärin mukaan kiteet johtuvat ruokavaliosta ja/tai taipumuksesta, joten vanha ruoka lentää auttamatta roskiin. Ruoan suuri kasvispitoisuus kuulemman altistaa virtsakiteille. Tuo Nutran ruokahan on helpohkosti lihoville koirille tai ylläpitoon, ja Ässän kulutus taitaa olla liian suuri sellaiselle ruoalle. Otin sitä sen takia, kun Ässä on leikattu ja ajattelin sen kuluttavan vähemmän, mutta metsään taisin mennä. Kysyin sitten lääkärin mielipidettä raakaruokaan siirtymisestä (kun olen sitä suunnitellut muutenkin), ja hän suositteli sitä oikein lämpimästi, sillä se on monella koiralla auttanut tälläisiin ongelmiin (kunhan perehtyy hyvin). Eli nyt saatiin taas yksi syy lisää raakaruokaan siirtymiselle. Täytyy vain nyt toivoa, että näistä erikoisnappuloista pääsee joskus eroon.

Unohdin myös kertoa, että käytiin tuossa perjantainakin eläinlääkärillä korvien kutinan takia. Sieltä löytyi yllätyksekseni kerrankin bakteeritulehdus normaalin hiivan sijaan, mutta koska se hiivakin oli pikkuisen koholla (ja ainakin antibiootin jälkeen se räjähtäisi käsiin), saatiin Canifite tipat, jotka auttaa molempiin. Nyt sitten niitä laitellaan, kunnes paranee.

Jottei menisi koko päivitys pelkäksi terveyshöpinäksi, niin kerrotaanpa muitakin kuulumisia. Tehtiin eilen tottista, ja hyvinhän se sujui. Ville tuli häiriköimään, joten saatiin kaivattua häiriötä ja vaihtelua treeniin. Oli tosi hyvä treenailla tätä, sillä Ässä kääntyi pariinkin otteeseen kyttäilemään riehuvaa Villeä. Alussa oli vähän pihalla, mutta skarppasi pian ja oli tosi hyvin kuulolla. Molemmilla oli kivaa, ja sehän on tällä hetkellä pääasia. Tottistelu kun on meille molemmille tällä hetkellä vain hupia ja taitojen ylläpitoa, toivottavasti tulevaisuudessa paneudutaan siihen enemmän.

Ostin myös arkiaktivoinniksi Ässälle tälläisen, jonka sisälle voi tunkea nappuloita. Sitä heiluttelemalla se saa sitten namit ulos sieltä. Tämä vain ei ole yhtä helppo, kun esim. tyhjä juomapullo, koska pohja on painotettu ja lelu pyörähtää aina ylöspäin takaisin hienolla hyrräliikkeellä. Kyllä se sitä tykkää välillä potkia, ja onhan se hyvä aktivointi nyt, kun nappulat ovat ainoa sallittu ruoka. Ohessa vielä kuvanen Ässästä uuden lelunsa kimpussa.

Vesiputkiko rikki, kun lattia on märkä..

Kamala aamupäivä takana.. Poikaystäväni Ville oli täällä yötä, ja lähdimme aamulla koiraa lenkittämään. Koiralle sattui pieni pissi-vahinko rappukäytävään, mutta minkäs teet, joskus sattuu. Puolentoistatunnin lenkin jälkeen tullaan kotiin: tunnin sisällä Ässä pissaa kaksi kertaa keittiöön ja sängylle! Se ei ole ikinä sängylle pissannut.. Ja taas ihan pissassa koko koira, oikein kunnolla maha ja kaikki jalat märkänä. Eristin sen nyt vain mun huoneen, eteisen ja vessan alueelle, ettei pääse kaikkia paikkoja sotkemaan. Matto rullalle, sänkyyn pääsykielto ja häkin oviaukko kiinni, ettei siellä nukkuessaan pissi pehmoalustoja. Nyt sitten odotellaan maanantaita, että päästään omalle eläinlääkärille, joka tietää myös Ässän pissavian taustat. Toivottavasti viikonloppu ei ole kauhean pissarikas.. Itse epäilen jotain tulehdusta, koska ikinä se ei ole noin tiuhaan pissaillut lattioille edes pissavian oireillessa pahimmillaan. Ja tuo sänky on jotain aivan uutta.. Pissa ei kyllä haise pahalta, ja on muutenkin ihmeellisen vesimäistä.

Mutta aamuinen lenkki oli kiva! Voisin tähän perään vielä liittää muutaman kuvan sieltä. Meillä oli tosi kivaa, Ässä taas pinkoi minkä jaksoi. Lisäksi potkittiin Ässälle lunta, juostiin kilpaa ja riekuttiin kepillä :D Oli muutenkin kiva ulkoilla nyt, kun pakkanen oli tippunut vain -1 asteeseen!

Lumen potkintaa

Kiinniottoa

Kepin revintää


Juoksentelua

Ja tältä me näytetään nykyään :)

Loimitettu koira

Pakkaset paukkuu edelleen, ja se tietää Ässälle loimen käyttöä.. Tänään käytiin taas vähän jäällä juoksentelemassa (tai Ässä juoksenteli, minä kuvailin), ja loimelle oli tarvetta. Pakkasta oli -20 astetta, ja Ässä hieman paleli aluksi, vaikka loimi oli päällä. Onneksi se älyää nostaa vauhtiaan kylmän mukaan, joten juoksenteli tänäänkin hyvin pitäen itsensä lämpimänä. Tassut silti tuppasi pikkasen jäätymään. Itse harvemmin viitsin raahata kameraa mukaan, kun Ässällä on loimi, kun se kuitenkin peittyy siihen kokonaan. Tänään tein poikkeuksen, ja sainkin pari vauhdikasta otosta napattua Ässästä loimineen. Löysin myös kamerasta upouuden toiminnon, jota en ole tässä kahden vuoden aikana ennen huomannut. Kannattaisi joskus varmaan lukasta se käyttöohje läpi..






Karvakin on ihan kivasti mittaa kasvanut, kohta pitää varmaan ottaa kone käteen ja vedellä se lyhyeksi. Nyt olen sitä pikkaisen säästellyt, josko Ässä siitä saisi jotain pientä lämpösuojaa näillä pakkasilla.

Kiireisiä viikonloppuja ja kesäsuunnitelmia

Huh, tämä kuukausi onkin mennyt sukkelaan. Jokainen viikonloppu on mennyt jossain, tämä lukaanmukien. Ässä on ollut enemmän tai vähemmän menossa mukana, ja onpa sen helppoudesta ja pienestä koosta ollutkin taas hyötyä matkustellessa.

Eka viikonloppu tänä kuuna vietettiin kaverini luona Kouvolassa. Junamatkat sujuivat täpötäydessä junassa mallikkaasti, ja ihanan pieni Ässä mahtui hyvin jalkoihin pötköttämään ison reppuni kera. Kaverini asuu paperiseinäisessä yksiössä, mutta pientä päivystystä lukuunottamatta Ässä käyttäytyi oikein mukavasti. Naapureista ja varsinki rappukäytävistä kuului ties mitä ääniä, joihin Ässä myös keskellä yötä kommentoi kerran hiljaisella "vuh"-äänellä jotain, mutta muuten nukuttiin hyvin. Päivisin se aina välillä ilmoitti hiljakseen jostain, mutta hiljeni lähes heti. Muutenkin oli lunkisti koko reissun, mikä oli oikein mukavaa, kun tilaa ei ihan järjettömästi ollut.

Viimeviikonloppu meni koulun tapahtumissa, joten Ässä ei ollut mukana ollenkaan. Tänä viikonloppuna tultiin sitten Saloon, joten Ässä tuli tietenkin mukaan. Kivaa vaihtelua lenkkeihin, ja oma piha on jotain aivan ihanaa ton pissamaakarin kanssa.

Näistä reissailuista tulikin mieleen, että vielä onkin kesä ihan auki. Tällä hetkellä mulla on menossa hirveä kesätyönhaku-rumba, jonka perusteella päädyn sitten jonnekkin. Salo ja Tampere ovat tietty ne ilmeisimmät vaihtoehdot, mutta oon kyllä miettinyt muitakin vaihtoehtoja.. Niistä lisää sitten myöhemmin, jos ovat toteutuakseen ;) Kunhan nyt saisi jotain omaan alaan liittyviä töitä (tai sitten edes jotain töitä), niin olisin onneni huipulla. Mutta menin minne menin, niin Ässä seuraa perässä!

Päivän alku ja toisen loppu

Käytiin tänään Ässän kanssa lenkillä poikkeuksellisesti jo kahdeksalta aamulla, kun aurinko teki nousuaan. Ai että, kun olikin mukava lenkkeillä, maisemat olivat nätit auringon noustessa kirkkaalle taivaalle järven ylle, eikä ketään muuta ollut vielä liikenteessä. Tunnelmakin oli ihanan rauhaisa. Oli pakko räpsäistä muutama huonolaatuinen kuva kännykällä tänne, vaikka kunnon kameralla olisi varmasti saanut oikeastikkin hienoja kuvia.




Ässällä on nyt ollut hieman taas pissavaivoja, on pari satunnaista kertaa pissinyt lattialle jopa vain tunnin lenkin jälkeen. Viimeisempänä kertana pissasi taas itsensä päälle, kun teimme lähtöä ulos. Nyt on onneksi mennyt taas hetken ainakin hyvin, ja Ässän ulosmenopanikointia (mistä lie sekin kumpuaa, kun itse olen ihan rauhallinen.. Varmaan sitten niistä epäonnistumisista) on rauhoittunut, kun ollaan taas menty lihapullan kera ulos. Saa jotain muuta ajateltavaa kuin "apua mulla on pissahätä, kohta pissaan, ihan kohta, apua ei olla vieläkään tuolla, apua apua mennään liian hitaasti", tai siltä se ainakin välillä tuntuu, kun tuon ulosmenoa seuraa. Onneksi tuo on niin hirmuisen ahne.


Ollaan tässä välillä tehty jotain tottistelun-poikasta, ja Ässä on ollut aina hyvässä innossa tekemään, oikein lonksuttaa leukojaan lihapullan-himossaan. Olen itse ollut ihan tuuliajolla, että mitäs sitä nyt tuon kanssa lähtis tekemään tai mihin pitäisi keskittyä. Niin ollen tottistelukin on ollut hyvin satunnaista ja lyhyttä, enemmänkin hetken mielijohteesta kuin suunnitellen ja harkiten. Noh, koira tykkää tästäkin. Idan viimesimmästä blogipäivityksestä sain kuitenkin kipinän, että tuota häiriönsietoa voisi alkaa tekemään, kun se ei kuitenkaan ole meillä mikään paras mahdollinen. Se on aina jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle meidän treeneissä, mutta asiaan tulkoon muutos!

Vähän myös perheen pienimmistä jyrsijöistä. Nallukka-hamsu täytti tänään jo 2 vuotta, ja vielä jaksaa mennä porskuttaa. Ikä tuntuu jo hieman painavan, saa nähdä kauanko herra enää jaksaa painaa menemään. Marsutkin ovat syksyn aikana täyttäneet kukin vuosia: Veeti ja Väinö herrat täyttivät 4, Masi 2 ja Momo 1 vuotta. Ainoa kevään lapsi, Kananen, täyttää sitten huhtikuussa 2 vuotta. Hyvin vanhat herrat vielä jaksavat, vaikka ovathan ne rauhoittuneet, niinkuin arvon vanheneville herroille sopiikin.

Pari päivää sitten jouduin myös tekemään hätälopetuksen entiselle hiirelleni Fasulle (hiirenihän siis siirtyivät lauman pienennettyä kämppikseni lauman jatkeeksi). Fasu kouristeli ja oli kärsivän oloinen, joten lopetin sen vasaralla päähän lyömällä. Kokemus oli kamala, ja jälkeenpäin tuntui pahalta, mutta pakkohan se oli toisen kärsiessä. En kyllä hevillä unohda niitä kuolemankouristuksia, vaikka hiiri varmasti kuolikin heti vasaran osuessa. Nyt meillä onneksi on hiilipönttö noita pienimpiä varten, vaikka eipä hiiriäkään ole enää kuin kaksi jäljellä.