lauantai 7. huhtikuuta 2018

Femman ekat viralliset aksakisat


Kisadebyyttimme oli 10.3 Sipoossa JAU:n kisoissa. Näin jälkeenpäin todettuna kisoihin tuli mentyä liian aikaisin, mutta hauskaa oli siitä huolimatta ja oli ihan hyvä (ja opettavainen!) kokemus meille kummallekin. Femman kepit eivät vaan olleet vielä tarpeeksi vahvalla pohjalla ja ottivat kovasti takapakkia möllikisoissa, mikä näkyi myös varsinaisilla kisaradoilla. Muuten Femman meno radalla oli kivan oloista ja sen  kanssa oli kivaa juosta.

Rykäistiin siis heti ensimmäisiin kisoihin kolme rataa: kaksi agirataa ja lopuksi hypäri.


Keinu oli jännä ekalla radalla, se on nyt välillä Femmaa vähän jännitellyt. Keppeihin homma kuitenkin kaatui. Olin itse radalla hämmästynyt, kun Femma ei edes lähtenyt pujottelemaan. Tilanne oli kuitenkin liian vaikea sille: meillä ei ollut vielä riittävää rutiinia ja takana oli epäonnistumisia kepeille ja kisatilanne siihen päälle. Loppuradasta huomaa, että minulla meni pasmat sekaisin, mutta huideltiin rata loppuun kuitenkin.

Ennen toista rataa käytiin lämppäalueella tekemään pari onnistunutta toistoa kepeillä. Päätin, että jos Femma ei lähde pujottelemaan radalla jatkamme radan loppuun normaalisti ilman keppejä.


Tässä Femma lähti niin hienosti pujottelemaan keppejä (vaikkakin väärästä välistä), että uskalsin pyytää siltä uusintasuorituksen kehujen kera, ja sehän teki hienosti! Tältä radalta saatiin -5 pistettä keppivirheestä ja sijoituttiin toisiksi!




Vikalla radalla olin itse jo kohtalaisen väsynyt. Vauhdikas hypäri ei ihan istunut tähän mielentilaan ja olinkin auttamatta myöhässä ohjauksissa, joten hyllytettiin rata ja juostiin siitä suoraan maaliin. Mutta ne kepit(!!) oli nyt tosi hienot, niistä jäi tosi hyvä mieli.


Kisojen jälkeen otettiin treeneissä taas reilusti takapakkia keppien kanssa, että saisin Femmalle takaisin varmasti sen ihanan draivin ja luottamuksen kepeille, mikä näkyy hypäriradallakin. Toistot on pidetty minimissä, epäonnistumisia on vältetty ja kepeiltä on aina saanut jonkun superpalkan, minkä myötä kepit ovat menneet hienosti taas eteenpäin. Haetaan nyt kevään aikana lisää varmuuttaa keppien suoritukseen radalla, jotta päästäisiin kesällä taas kisailemaan.

Tätä kirjoitellessamme ajelemme juuri pohjoisen lomalta kotia kohden. Koirat nauttivat täysin rinnoin mökkielämästä ja Femma pääsi kokeilemaan vetohiihtoakin. Vetohiihto oli sen mielestä aivan superjuttu, tottakai kun täysiä pääsee! Pitkät hankalat automatkat saavat toki miettimään, pitäisikö seuraavalla pohjoisen lomalla harkita Femmalle hoitopaikan hankkimista, vaikka Femma "toipuukin" automatkoista aina onneksi kohtuu vaivattomasti ja nopeasti.



Kuvan nurkasta voi bongata retki-Ässän pienen karhunkierroksen koskinähtävyyttä ihmettelemässä





tiistai 6. maaliskuuta 2018

Talvikuulumisia


Viimepäivityksestä on jo aikaa, ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Ensinnäkin Femmalainen täytti jo kokonaiset 4 vuotta (!!!) Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä omintakeisemmaksi muuttuu myös ulkonäkö, kun ei ole enää korvakarvojakaan. Nyt pakkasten myötä se on saanut kasvatella karvojaan rauhassa.

Niin kaunis nelivuotias.

Aksailu on jatkunut entiseen malliin, ja oltiinpa me myös epiksissä mennäviikonloppuna. Olin odottanut kisoissa raketinlailla hallitsemattomasti sinkoavaa koiraa, mutta sen sijaan sainkin ohjaajan kisajännitykseen reagoivan varovaisen pikku-spanielin. Kaksi kisaavien rataa tehtiin (2-luokkatasoisia), ja toisella meno näytti jo enemmän omalta eikä niin varovaiselta. Radalla oli meille hankala keppikulma, joten sitä tovi tuumailtiin, mutta muuten rata oli aika simppeli.



Vaikka epiksissä ei mitään täydellisiä suorituksia saatukaan, rohkaistuin silti ilmottamaan Femman kaverin houkuttelemana vihdoin ensimmäisiin virallisiin aksakisoihin! Kisadebyytti on 10.3 Sipoossa JAU:n järjestämänä, joten plussaa myös lyhyehköstä ajomatkasta. Mitään isompia tulostavoitteita kisoille ei ole, sillä molemmat tarvitaan vielä aikaa kisarutiinin kehittämiseksi. Mutta avoimin mielin kohti koitoksia!

Aksailun lisäksi ollaan kotona treenailtu vähän rally-tokoa ja käyty juoksemassa. Mejä-kauden alkua odotellaan myös innolla.



Ässäkin tuli Vantaalle taas hetkeksi aikaa arkea viettämään. Ässä on pysynyt talven ilahduttavan hyvässä kunnossa ja on lenkkeillyt hyvillä mielin. Hieman ikä alkaa jo verottamaan, sillä Ässän kuulo on heikentynyt ja uni on sitä myöten välillä hyvinkin sikeää. Pari kertaa se on ihan pitänyt hakea syömään, kun se on koisinut jossain nurkassa niin sikiästi, että on meinannut ruoka-aika mennä huhuilusta huolimatta vallan ohitse. Myöskään laiskottelupäiviä se ei tunnu laittavan ollenkaan pahakseen, päinvastoin. Pappamaiseksi Ässä ei ole silti ruvennut, vaan koheltaa edelleen sille päälle sattuessaan entiseen malliin.

Ässä kävi nyt taas hierojalla, joka totesi myös Ässän olevan hyvässä kunnossa. Liukkaat ovat hieman jumittaneet selkää rintarangan alueelta, sekä alaselkää. Ässältä myös löytyi hierottaesta oikean takajalan lihaksesta pieni lihakseen kiinnittynyt patti, jota pitää nyt seurailla. Muitakin patteja Ässällä on ennestään, mutta ne on ohutneulanäyttein todettu harmittomiksi.

Onpa vaan ihanaa, kun pässiläinen on kotona! Koiratkin tuntuvat nauttivan toistensa seurasta.





sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Kehonhuoltoa


Ässä tuli pitkästä aikaa Vantaalle ainakin jouluun asti hengailemaan. Syksyn aikana Turpavärkillä on ollut yskää, korvaongelmia ja ärtyneet huulipoimut, joten lääkärikäyntejä on kertynyt. Yskään Ässä söi yhden antibioottikuurinkin, mutta korva- ja huulipoimuongelmat hoituivat onneksi(!!) vain puhdisteluilla. Meille tullessaan huomasin selän olevan vuodenajalle tyypillisesti taas jäykempi ja takajalkojen tärisevän tavallista enemmän. Lihakset olivat selvästi jäykät ja vähän aratkin, joten oli aika tilata paikalle koirahieroja. Myös Femma pääsi pitkästä aikaa käsittelyyn.



Pari päivää sitä lunta ehtikin olla, onneksi päästiin silloin kameran kanssa ulos


Ikäviä lumipaakkuja

Ässän takapään ja selän lihakset olivatkin kipeästi hieronnan tarpeessa, ja puolet hieronnasta se ei olisi millään malttanut olla käsiteltävänä. Käsittelyn jälkeen se oli ihan rätti ja nukkui loppuillan. Jumit lähtivät aukeamaan mukavasti, mutta otettiin kuitenkin uusintakäynti parin viikon päähän. Talvet ovat selvästi sellaista aikaa, että Ässä vaatii kehonhuoltoa pysyäkseen kunnossa.

Femmalta löytyi rintarangan alkuosasta lapaluiden takaa jumia ja jonkinlainen kuonakertymä, joka suli käsittelyssä. Myös takareidet olivat vähän jumissa, kuten aiemmillakin hierontakerroilla. Nyt voidaan hyvillä mielin jatkaa taas harrasteluja! Käsittelyyn Femma antautui yllättävän rauhallisin mielin alun pyörimisen jälkeen, ja oli selvästi mielissään huomion keskipisteenä olostaan. Femman vuoron aikana Ässä yritti useaan otteeseen ehdotella, pääsisikö hänkin vielä uusintakierrokselle.

Se on niin hupsun näköinen ilman korvakarvoja. 

Nätti mielestäni silti!


Kuten kuvista saattaa huomata, on Femman "tukkamuoti" hieman muuttunut sitten viimekuvien. Femman korvalehden päähän iski bakteeritulehdus, joka johtuu varmasti pitkälti kosteudesta. Hoidon lisäksi Femma siis menetti korvakarvansa, ettei kosteus pääse muhimaan iholle. Koska Suomessa on märkä lähestulkoon jokaisena vuodenaikana (ainakin, jos omistaa vesihakeutuvan spanielin), saa Femma tästä lähin pärjätä ilman korvakarvoja. Femmallahan on aiemminkin ollut korvalehtien päiden kanssa ongelmaa, mutta tämä oli ensimmäinen bakteeritulehdus.

Lihasjumeista huolimatta Ässä on ollut vallan hyväntuulinen ja lenkkeillyt mielellään. Ihana Ässä!<3 nbsp="" p="">

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi


Ensilumi satoi meillekin, joten heti mahdollisuuden ilmaantuessa kipitettiin valoisalla lumiseen metsään kuvailemaan. Lämpöä oli kivasti se -1 C , jolloin ensilumi tarttui Femmankin lyhyeeseen karvaan. Siitä huolimatta hupia riitti ja Femman ilmeistä näkeekin, että ensilumi oli aika kiva juttu. Tänään metsässä oli huomattavasti märempi meininki, kun lähes kaikki lumi on jo sulanut sateiden myötä.





Pienen hetken jaksoi poseerata, kielikin melkein suussa



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mejä-kokeissa


Aiemmin kesällä Femma teki harkkajäljellä niin hienoa työtä, että päätin vihdoin lähteä sen kanssa kokeilemaan verijäljestystä kokeisiin asti. Niinpä suunnattiin tänä viikonloppuna Espooseen Suur-Helsingin spanielikerhon kokeisiin, jotka olivat meille ihan ensimmäiset laatuaan.

Mejä-kokeissa jäljet tehdään valmiiksi edeltävänä päivänä, joten pääsin jo lauantaina tutustumaan alueeseen omaa jälkeä tehdessä (jonka sitten opastin toiselle koirakolle). Kyseessä oli Oittaan retkeilyalue, joten polkuja, maastopyöräilijöitä ja sienestäjiä riitti sateesta huolimatta. Tekemälläni jäljellä kulki myös ratsastuspolku, mutta siinä ei sillä hetkellä kulkenut yhtään hevosta. Ei siis tullut valittua sitä helpointa mahdollista maastoa ensimmäisiksi kokeiksi, sillä polut saattavat hämätä koiraa, kävelijät talloa jälkeä ja itse jäjestäessä vastaan voi tulla ketä vaan.

Sunnuntaina satoi onneksi koko päivän, mikä vähensi ihmisvilinää. Olimme Femman kanssa vuorossa viimeisenä, eikä meidän jälkialue tainnut olla niin liikennöity, kuin mihin itse tein opastamani jäljen. Femma lähti jäljelle tyypillisesti aivan täysiä, joten yritin lähinnä jarrutella menoa jotta tuomari ja jäljen tehnyt opaskin pysyisivät perässä. Alun kovan painatuksen jälkeen tuli kohta, jossa Femma pyöri niin kauan, että siitä tuli ensimmäinen hukka. Tämänkin jälkeen pyörimistä tuli, mutta Femma löysi aina takaisin jäljelle.

Jälki päästiin loppuun asti ja Femma oli aivan liekeissä kaadosta - edes tarjoamani palkka ei kelvannut, kun kaato oli vaan ihan parasta. Palkinnoksi Femma sai kantaa kaadon (eli peuran sorkan) autolle, jossa vaihdoin sorkan herkkupalkkaan. Tyypillä oli vähän kivaa jäljellä rallatellessa.

Rallattelu on aina parasta

Arvostelu:

Jäljestämishalukkuus (0-6) 6 p.
Jäljestämisvarmuus (0-12) 8 p.
Työskentelyn etenevyys (0-10) 7p.
Lähdön, kulmauksien, makauksen ja kaadon selvittämiskyky (0-14) 10p.
Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3p.
Yleisvaikutelma (0-5) 4 p.

Tuloksena AVO2

"Erittäin hosuva lähtö. Koira jäljestää todella innokkaasti ja välillä unohtaa tehtävänsä ja etsii vain etsimisen ilosta, vaikkei tiedä mitä.
Jäljen matkalla koira juoksi varmaan 10 km (ja minä juoksin siellä perässä, kaikki ojat, puskat, kalliot ylös ja alas), mutta jälki eteni reipasta vauhtia, koska haku oli jäljen tuntumassa tapahtuvaa. Kulmista 1. osoittaa takakautta, toisen kiertää. Kaadolle tuli mutkan kautta ja se kiinnosti.
Lupaava jäljestäjä, jonka into tulee kohdistaa jälkeen eikä kaikkeen muuhun."

Tuomari tuntui ihan tykkäävän Femmasta, ainakin sitä oli viihdyttävää seurata. Sain hyviä neuvoja jarruttaa Femman menoa vielä enemmän, jolloin se ei pääse hösäämään niin paljon kaikkea muuta. Lisäksi hihna kannattaisi pitää Femman kanssa kokoajan kireänä, mikä myös vähentää ylimääräistä kiertelyä ja kaartelua. Samanlaisia vinkkejä sain myös kokeen voittajaluokassa olleelta cockerin ohjaajalta, joten näitä ohjeita kokeillaan ensikerralla.

Femma tuli näillä pisteillä luokkansa ykköseksi (neljä osallistujaa)

Kyllähän se mejä-kärpänen taisi päästä puraisemaan. Ensikevään kokeita odotellessa!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Nuuksion kansallispuistossa

Femma kirittää porukkaa

Tänään oltiin Femman kanssa ensimmäistä kertaa Nuuksion kansallispuistossa. Jo parkkipaikkoja kohti ajaessa maisema muuttui kauniiksi syksyiseksi lehtimetsäksi korkeusvaihteluineen, eikä varsinainen reittikään tuottanut pettymystä.

Kuvittelimme perjantai-aamupäivän olevan rauhallista ulkoiluaikaa, mutta parkkipaikka olikin tupaten täynnä (laskin ainakin 7 bussia) eri-ikäisiä koululaisia ja muita retkeilijöitä. Liikkeelle lähtiessä valikoimme puolivahingossa reitiksi 7,2 kilometrin mittaisen Korpikierroksen, ja aika pian lähimpien eväspaikkojen taaksejäädessä poluilla sai kulkea rauhassa. Alunperin tarkoitus oli kulkea lyhyempi reitti, mutta maisemat veivät mukanaan.

Parasta reitillä oli Korpikierroksen varrella ollut Holma-Saarijärven tulehtekopaikka, joka oli tehty saareen. Saareen pääsi näppärästi pientä puusiltaa pitkin, ja vesi oli järvellä järjettömän kirkasta ja levätöntä. Reitin aikana sääkin oli muuttunut aamun sumuisesta päivän kirkkaaksi auringonpaisteeksi, joten mikäs siellä oli nuotiolla istuskella. Yhteensä reissussa vietettiin rapiat viisi tuntia.





"Mun takana on joku suohirviö"

Hammastikku huulessa (oikealla puolella on Femman super-keskittynyt ilme)


Makkaraakin paistettiin. Pieni suomyyrä sai fleece-loimen päällensä, koska oli tietysti lutrannut itsensä läpimäräksi. Takana näkyy saaressa olleita telttailijoita.

Taukopaikalla pääsi pelaamaan pallolla


..ja olemaan kuvattavana

Matkalla parkkipaikalle polulla tuli vastaan vaskitsa. Enpä ole ennen moistakaan nähnyt!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Yyterin koiraranta


En ole ikinä käynyt yyterin rannoilla, joten Porin seudulla lomaillessa tämä oli ehdoton käyntikohde. Tavallisen rannan sijaan mentiin tietysti yyterin koirarannalle, jotta Femmakin pääsi mukaan irrottelemaan. Lämpimästä kelistä huolimatta oli syyskuun korvilla jo sen verran viileä, että eipä meistä kumpikaan olisi suostunut Femman lisäksi kastautumaan.

Arkipäivänä oli aika hiljaista komeasta kelistä huolimatta


Kepin haku oli parasta!

Ranta oli pitkälle aika matala, Femma ei juurikaan tainnut kunnolla uida.

Rannalla oli paljon nättejä simpukoita

Tilaa koirarannalla oli yllin kyllin. Kokonaispituus koirille tarkoitetulla rannalla oli muistaakseni noin 500 metriä, ja ihan päähän ei edes kävelty. Myös leveyssuunnassa tilaa oli mukavasti, sillä rannalta poispäin kävellessä pääsi hiekkadyynien sekaan seikkailemaan. Aluetta ei ollut mitenkään aidattu, joten pohjoisessa lähellä oleva autotie hieman mietitytti. Tilaa oli kuitenkin sen verran, ettei edes irtoavaisen Femman kanssa tarvinnut jännittää. Mielenkiintoista olisi tietää, millaiset kävijäruuhkat tuolla on kesäisin ihmisten loma-aikoina.

Porissa päin koirien kanssa aikaa viettäville erittäin kiva käyntikohde!

Hiekkadyynien välissä oli kiva sukellella. Hiekka oli todella hienoa.

Femma otti ilon irti pitkästä baanasta

Ihan rantaviivassa oli jotain hassua levää, mikä ei menoa haitannut ollenkaan


Reissun jälkeen hiekkaa riitti kengissä, koirassa, autossa ... Mutta hauskaa oli!