sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumi


Ensilumi satoi meillekin, joten heti mahdollisuuden ilmaantuessa kipitettiin valoisalla lumiseen metsään kuvailemaan. Lämpöä oli kivasti se -1 C , jolloin ensilumi tarttui Femmankin lyhyeeseen karvaan. Siitä huolimatta hupia riitti ja Femman ilmeistä näkeekin, että ensilumi oli aika kiva juttu. Tänään metsässä oli huomattavasti märempi meininki, kun lähes kaikki lumi on jo sulanut sateiden myötä.





Pienen hetken jaksoi poseerata, kielikin melkein suussa



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Mejä-kokeissa


Aiemmin kesällä Femma teki harkkajäljellä niin hienoa työtä, että päätin vihdoin lähteä sen kanssa kokeilemaan verijäljestystä kokeisiin asti. Niinpä suunnattiin tänä viikonloppuna Espooseen Suur-Helsingin spanielikerhon kokeisiin, jotka olivat meille ihan ensimmäiset laatuaan.

Mejä-kokeissa jäljet tehdään valmiiksi edeltävänä päivänä, joten pääsin jo lauantaina tutustumaan alueeseen omaa jälkeä tehdessä (jonka sitten opastin toiselle koirakolle). Kyseessä oli Oittaan retkeilyalue, joten polkuja, maastopyöräilijöitä ja sienestäjiä riitti sateesta huolimatta. Tekemälläni jäljellä kulki myös ratsastuspolku, mutta siinä ei sillä hetkellä kulkenut yhtään hevosta. Ei siis tullut valittua sitä helpointa mahdollista maastoa ensimmäisiksi kokeiksi, sillä polut saattavat hämätä koiraa, kävelijät talloa jälkeä ja itse jäjestäessä vastaan voi tulla ketä vaan.

Sunnuntaina satoi onneksi koko päivän, mikä vähensi ihmisvilinää. Olimme Femman kanssa vuorossa viimeisenä, eikä meidän jälkialue tainnut olla niin liikennöity, kuin mihin itse tein opastamani jäljen. Femma lähti jäljelle tyypillisesti aivan täysiä, joten yritin lähinnä jarrutella menoa jotta tuomari ja jäljen tehnyt opaskin pysyisivät perässä. Alun kovan painatuksen jälkeen tuli kohta, jossa Femma pyöri niin kauan, että siitä tuli ensimmäinen hukka. Tämänkin jälkeen pyörimistä tuli, mutta Femma löysi aina takaisin jäljelle.

Jälki päästiin loppuun asti ja Femma oli aivan liekeissä kaadosta - edes tarjoamani palkka ei kelvannut, kun kaato oli vaan ihan parasta. Palkinnoksi Femma sai kantaa kaadon (eli peuran sorkan) autolle, jossa vaihdoin sorkan herkkupalkkaan. Tyypillä oli vähän kivaa jäljellä rallatellessa.

Rallattelu on aina parasta

Arvostelu:

Jäljestämishalukkuus (0-6) 6 p.
Jäljestämisvarmuus (0-12) 8 p.
Työskentelyn etenevyys (0-10) 7p.
Lähdön, kulmauksien, makauksen ja kaadon selvittämiskyky (0-14) 10p.
Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3p.
Yleisvaikutelma (0-5) 4 p.

Tuloksena AVO2

"Erittäin hosuva lähtö. Koira jäljestää todella innokkaasti ja välillä unohtaa tehtävänsä ja etsii vain etsimisen ilosta, vaikkei tiedä mitä.
Jäljen matkalla koira juoksi varmaan 10 km (ja minä juoksin siellä perässä, kaikki ojat, puskat, kalliot ylös ja alas), mutta jälki eteni reipasta vauhtia, koska haku oli jäljen tuntumassa tapahtuvaa. Kulmista 1. osoittaa takakautta, toisen kiertää. Kaadolle tuli mutkan kautta ja se kiinnosti.
Lupaava jäljestäjä, jonka into tulee kohdistaa jälkeen eikä kaikkeen muuhun."

Tuomari tuntui ihan tykkäävän Femmasta, ainakin sitä oli viihdyttävää seurata. Sain hyviä neuvoja jarruttaa Femman menoa vielä enemmän, jolloin se ei pääse hösäämään niin paljon kaikkea muuta. Lisäksi hihna kannattaisi pitää Femman kanssa kokoajan kireänä, mikä myös vähentää ylimääräistä kiertelyä ja kaartelua. Samanlaisia vinkkejä sain myös kokeen voittajaluokassa olleelta cockerin ohjaajalta, joten näitä ohjeita kokeillaan ensikerralla.

Femma tuli näillä pisteillä luokkansa ykköseksi (neljä osallistujaa)

Kyllähän se mejä-kärpänen taisi päästä puraisemaan. Ensikevään kokeita odotellessa!

perjantai 29. syyskuuta 2017

Nuuksion kansallispuistossa

Femma kirittää porukkaa

Tänään oltiin Femman kanssa ensimmäistä kertaa Nuuksion kansallispuistossa. Jo parkkipaikkoja kohti ajaessa maisema muuttui kauniiksi syksyiseksi lehtimetsäksi korkeusvaihteluineen, eikä varsinainen reittikään tuottanut pettymystä.

Kuvittelimme perjantai-aamupäivän olevan rauhallista ulkoiluaikaa, mutta parkkipaikka olikin tupaten täynnä (laskin ainakin 7 bussia) eri-ikäisiä koululaisia ja muita retkeilijöitä. Liikkeelle lähtiessä valikoimme puolivahingossa reitiksi 7,2 kilometrin mittaisen Korpikierroksen, ja aika pian lähimpien eväspaikkojen taaksejäädessä poluilla sai kulkea rauhassa. Alunperin tarkoitus oli kulkea lyhyempi reitti, mutta maisemat veivät mukanaan.

Parasta reitillä oli Korpikierroksen varrella ollut Holma-Saarijärven tulehtekopaikka, joka oli tehty saareen. Saareen pääsi näppärästi pientä puusiltaa pitkin, ja vesi oli järvellä järjettömän kirkasta ja levätöntä. Reitin aikana sääkin oli muuttunut aamun sumuisesta päivän kirkkaaksi auringonpaisteeksi, joten mikäs siellä oli nuotiolla istuskella. Yhteensä reissussa vietettiin rapiat viisi tuntia.





"Mun takana on joku suohirviö"

Hammastikku huulessa (oikealla puolella on Femman super-keskittynyt ilme)


Makkaraakin paistettiin. Pieni suomyyrä sai fleece-loimen päällensä, koska oli tietysti lutrannut itsensä läpimäräksi. Takana näkyy saaressa olleita telttailijoita.

Taukopaikalla pääsi pelaamaan pallolla


..ja olemaan kuvattavana

Matkalla parkkipaikalle polulla tuli vastaan vaskitsa. Enpä ole ennen moistakaan nähnyt!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Yyterin koiraranta


En ole ikinä käynyt yyterin rannoilla, joten Porin seudulla lomaillessa tämä oli ehdoton käyntikohde. Tavallisen rannan sijaan mentiin tietysti yyterin koirarannalle, jotta Femmakin pääsi mukaan irrottelemaan. Lämpimästä kelistä huolimatta oli syyskuun korvilla jo sen verran viileä, että eipä meistä kumpikaan olisi suostunut Femman lisäksi kastautumaan.

Arkipäivänä oli aika hiljaista komeasta kelistä huolimatta


Kepin haku oli parasta!

Ranta oli pitkälle aika matala, Femma ei juurikaan tainnut kunnolla uida.

Rannalla oli paljon nättejä simpukoita

Tilaa koirarannalla oli yllin kyllin. Kokonaispituus koirille tarkoitetulla rannalla oli muistaakseni noin 500 metriä, ja ihan päähän ei edes kävelty. Myös leveyssuunnassa tilaa oli mukavasti, sillä rannalta poispäin kävellessä pääsi hiekkadyynien sekaan seikkailemaan. Aluetta ei ollut mitenkään aidattu, joten pohjoisessa lähellä oleva autotie hieman mietitytti. Tilaa oli kuitenkin sen verran, ettei edes irtoavaisen Femman kanssa tarvinnut jännittää. Mielenkiintoista olisi tietää, millaiset kävijäruuhkat tuolla on kesäisin ihmisten loma-aikoina.

Porissa päin koirien kanssa aikaa viettäville erittäin kiva käyntikohde!

Hiekkadyynien välissä oli kiva sukellella. Hiekka oli todella hienoa.

Femma otti ilon irti pitkästä baanasta

Ihan rantaviivassa oli jotain hassua levää, mikä ei menoa haitannut ollenkaan


Reissun jälkeen hiekkaa riitti kengissä, koirassa, autossa ... Mutta hauskaa oli!

torstai 21. syyskuuta 2017

Syksyn keppitreenit

Femma ja Hilppa

Syksy tuli, ja kesälomakuvatkin ovat vielä käsittelemättä. Kesälomakuvia ehtii päivitellä myöhemminkin, mutta nyt tähän väliin syksykuulumis-kuvia. Ollaan siirrytty Femman kanssa takaisin pk-seudulle ja Ässäkin oli täällä hetken menossa mukana. Ässä on ollut kesän jäljiltä aivan superissa kunnossa ja saanut lisää lihasmassaa varsinkin takapäähän. Jumittunut alaselkä hoidettiin fyssarilla, mutta muuta ihmeempää ei Ässästä tällä kertaa löytynyt.


Femman kanssa on palailtu pikkuhiljaa arkeen myös keppien suhteen. Olen tykännyt kovasti verkoilla keppien opettamisesta, sillä se on tuntunut sopivan meille niiin paljon paremmin. Nyt ollaan saatu edettyä verkoista ohjureihin, jotka toivottavasti on helpompi häivyttää pois.

Saatiin meidän keppitreeneistä videota, mutta fb hienosti huononsi laadun. Tällä hetkellä Femmalla on kiva tekemisen meininki keppien kanssa.



Syksy taitaakin mennä pitkälti agilityn parissa, sillä koiratanssiryhmä jää aikatauluongelmien takia pois listalta. Harmi homma, mutta ehkä nyt olisi aika päästä aksailussakin eteenpäin. Tälle vuodelle on tiedossa viikottainen ryhmäpaikka ja omatoimitreenivuoroja.

Käytiin myös pistäytymässa Kiikalassa tapaamassa Hilppaa. On se vaan mainio tyyppi! Femmalla on kuvissa valjaat, Hilpalla ei.




Reipas pieni partiolainen!

Tytöt juoksee kilpaa


Ihana Hilppa!

Ja pakko vielä loppuun lainata pari Seijan ottamaa kuvaa meidän lenkiltä. Kuvissa Femma on niin itsensä näköinen. 

Paras harrastus kesät talvet


Alasvierivät kivet on aikas kivoja

Järkevän eläimen järkevä keppi

tiistai 22. elokuuta 2017

Femma SPA 1

Sunnuntaina 20.8 osallistuttiin Femman kanssa Etelä-Hämeen spanieleiden järjestämään spanieleiden taipumuskokeisiin. Tuttujakin oli kokeessa, sillä Hilppa ja Femman puolisisko Hilma olivat myös kokeessa mukana. Tuomarina oli Kirsi Salokanto.


Innokkaat osallistujat Hilma, Femma ja Hilppa

Arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Reipas hännänheiluttaja joka tervehtii tuomarin ja ryhmän koirat ystävällisesti.
Haku ja laukaus: Reipas ja eloisa koira kirmaa laajaa hakua häntää vinhasti heiluttaen. Käyttää nenäänsä hienosti. Laukausta säpsähtää ja katselee mihin putosi. Kuviokin tiivistyy erinomaiseksi. Hieno katsella.
Jäljestys: Valtavalla innolla hommiin. Koira etenee remmi kireänä hyvin jarrutettuna melko tarkasti jäljen päällä. Kulma hyvin, kaadon nuuhkii.
Vesityö: Halukkaasti veteen, noutaa pukin ohjaajalle.
Tottelevaisuus: koira on hyvin ohjaajansa hallinnassa.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Reipasta ja iloista työtä tekevä pari, jolla on varmasti edellytyksiä koepuolen harrastuksiin.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty

Olen kyllä taas niin tyytyväinen mun taitavaan menijään! Femmalle tyypilliseen tapaan tehtävät suoritettiin vauhdilla ja suurella innolla. Päivä vierähti nopeasti kokeessa hyvässä seurassa ja ruokatarjoilukin oli erinomainen kakkuineen kaikkineen. Arvostelun lisäksi saatiin ruusukkeet ja stipendit, sekä valita vielä koiralle mukaanviemisiä kotiin. Kiva päivä kaikenkaikkiaan!